Syntyi nyt yleinen vastaansanominen, solina ja hämminki. Mikä sanoi mitäkin. Muutamat löivät lakin päähänsä ja lähtivät ulos, mutisten joitakin puolisuuttuneita sanoja mennessään. Esimies nyppi nenäänsä. Kirkkoherra haistoi nuuskaa, syvästi katsellen permantoon. Nuot kolme miestä oviakkunan luona istuivat liikahtamatta, äänettöminä lattiaan katsellen. Yksi heistä pyöritteli lakkiansa polviensa välissä. Tämä vihdoin keskeytti kohinan ja lausui:
"Minun sydämellisin toivoni on, että jo tänä syksynä perustaisimme kansakoulun."
"Perusta sinä mitä tahdot; sinusta koulut vähän tietävät", sanoi
Anttila.
"Minä en puhunut Anttilalle".
"Parempi kun laittaisit kärryt itsellesi, ettei niitä aina tarvitsisi meiltä lainata".
"Minä puolestani annan huoneet ilman maksutta kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi", sanoi Toivola.
"Sinä… sinä huoneet herrapesälle! Kanalja!… Maksa ensin velkasi… kun ma sanonkin… maksa velkasi! Korotkin jo ovat kolmatta vuotta maksamatta…"
"Pysytään asiassa", huomautti esimies".
"Vai sinä huoneet annat… Moisia rätysköitä kehtaat tarjotakin…
Laita uudet… sinne Lyymäelle talosi taakse… laita sinne…"
"Pysytään asiassa, Anttila. Älkää puhuko tyhmyyksiä".