"Vai sinä huoneet…"
"Poikani on luvannut hoitaa opetusta ilmaiseksi ensimmäisen lukukauden", sanoi esimies.
Nyt ei Anttila enää voinut hillitä suuttumustaan, vaan alkoi todellakin sanoa "asiat halki". Rähinää kuului ovensuusta. Muutamat miehistä paiskasivat lakin päähänsä ja lähtivät ulos.
"Vai siitä maisteri tehdään. Te olettekin kaikki yhdessä juonessa. Senhän olen aikaa sanonut, että ne ovat herrain konsteja kaikki… Syötte ja nyljette talonpoikia ja kiskotte viimeisetkin äyrit… Mutta nyt te ette meitä nylje. Minä sanon asiat halki ja pidän puoleni kanssa…"
"Tietäkää mitä puhutte, Anttila!"
"Kyllä minä huutoni vastaan… Ja mitä te sitte oikeastaan olette?… Paljaita nylkyreitä ja kiskureita kaikki, jotka nyljette talonpoikia… paitsi kirkkoherra… (tässä hän syvään kumarsi kirkkoherralle)… Te peijaatte ja petätte missä vaan saatte ja laitatte mokomia maksuja seurakuntaan… Ottaisittepa silmät päästämme, jos saisitte… Mutta sen sanon, että itse saatte maksaa koulunne. En äyriäkään maksa minä… en! Ja kenen tointa tämä kaikki on? Ei kenenkään muitten kuin Kalliolaisen… Tahtoisi kaikkia ihmisiä nylkeä niinkuin torppareitansakin nylkee…"
"Varsinhan te sopimattomia löpisette, Anttila".
"Jos näkee, että lehmämulli on torpparilla, niin kohta taas veroa lisää…"
"Mitä kummaa torpparit ja lehmämullit kansakoulu-asiaan kuuluvat? Ja mitä tuo kaikki teihin koskee? Paras on, että pidätte suunne kiinni".
"Niin kyllä. Suu kiinni! Jos talonpoika sanankin sanoo, niin suu kiinni kohta. Mutta minä en aiokaan pelätä Kalliolaista kirjapinkkoinensa".