Kuitenkin matkustamme me vielä tänään maalle ja katsomme, mitä voimme tehdä puutarhalle. Signe saa oman maapalasensa, jonka hän saa muokata ja kylvää. Kun puhun tästä hänelle, tulee hänen katseensa kuin auringonpaisteeksi, pieniä pyyleviä käsiä taputetaan riemusta, ja me menemme ulos käsi kädessä.
Ulkona laulaa linnut ja maa on täynnä elävää elämää. Miksi emme me kaksikin voisi elää, tarvitsematta silti olla runolijoita taikka ihmeitä.
"Mitä sinä arvelet, Signe?"
Toukokuun 25 päivä.
Tänään on palvelustyttö ollut kaupungissa asialla ja Signe on mennyt mukana.
Kun he palaavat, tulee Signe minun luokseni, sinne missä istun papereineni.
"Isä, Fiina sanoo, että jos Signellä ei olisi sinua, niin ei Signellä olisi ketään, jonka luona olla, sitten kun äiti on mennyt taivaaseen."
"No niin, mutta onhan Signellä tätejä."
"Signellä ei olisi kotia, missä asuisi, ei vuodetta missä makaisi, ei ruokaa, eikä mitään."
"Onhan sinulla tätejä, jotka antaisivat sinulle kaiken tuon."