Puolenpäivän aikaan näin taloa kohti liikkuvat rekeä muistuttavat ajoneuvot, joita vetämässä oli kaksi yahoo-paria. Niissä istui vanha ylhäisennäköinen ori. Hän astui ajoneuvoista takajalat edellä, koska oli tapaturmaisesti vikuuttanut vasemman etujalkansa. Hän tuli päivälliselle isäntähevosemme luo, joka otti hänet vastaan erittäin kohteliaasti. He aterioivat parhaassa huoneessa, ja toisena ruokalajina oli maitoon keitetty kauravelli, jonka vanha hevonen söi lämpimänä, toiset kylmänä. Seimet sijaitsivat ympyrässä keskellä huonetta ja jakautuivat eri parsiin, joissa he istuivat, olkilyhteitä alustanaan. Keskustassa oli iso heinähäkki ja siinä aukko jokaisen seimen kohdalla, joten kukin ori ja tamma söi omia heiniänsä ja omaa maito- ja kaura-apettansa erittäin siististi ja säännöllisesti. Nuoret ori- ja tammavarsat käyttäytyivät sangen sievästi, ja isäntä ja emäntä olivat erittäin kohteliaat vieraalleen. Kimo käski minut viereensä seisomaan, ja hän ja hänen tuttavansa keskustelivat vilkkaasti minusta, kuten havaitsin vieraan vähän väliä minuun suuntautuvasta katseesta ja usein toistuvasta yahoo sanasta.

Minä olin vetänyt rukkaset käsiini, ja isäntä kimo joutui sen huomattuaan ihmeisiinsä. Hän ilmaisi eleillä ihmettelevänsä, mitä olin tehnyt etujaloilleni, kosketti niitä kolme neljä kertaa kaviollansa, ikäänkuin kehoittaen minua saattamaan ne entiseen muotoon. Minä tottelin, riisuin käsineet ja pistin ne taskuuni. Se antoi aihetta keskustelun jatkamiseen, ja minä havaitsin käytökseni seuraa miellyttävän. Aivan pian sain kokea asian hyviä vaikutuksia. Minun käskettiin lausua ne harvat sanat, jotka tunsin, ja isäntäni opetti siinä pöydässä istuttaessa minulle kaurojen, maidon, tulen, veden ja muutamien muiden aineiden nimitykset. Minä osasin ne helposti toistaa, sillä olin nuoruudestani asti osoittanut suurta kyvykkyyttä kielten oppimisessa.

Päivällisen jälkeen isäntähevonen vei minut syrjemmälle ja ilmaisi sanoilla ja eleillä olevansa kovin huolissaan, koska minulla ei ollut mitään syötävää. Kauroja mainitaan heidän kielessään nimellä hlunnh. Minä lausuin tämän sanan pari kolme kertaa; vaikka näet olin aluksi kieltäytynyt kauroja nauttimasta, olin kuitenkin paremmin asiaa harkittuani havainnut, että voisin niistä valmistaa jonkinlaista leipää, joka maidon kerällä nautittuna voisi säilyttää minut hengissä, kunnes pääsisin karkaamaan johonkin toiseen maahan ja ihmisten ilmoille. Hevonen käski heti erään valkoisen palvelijatamman tuoda minulle melkoisen määrän kauroja jonkinlaisella puukaukalolla. Minä paahdoin kaurat niin hyvin kuin osasin, hieroin niitä, kunnes vihneet irtautuivat, ja seuloin jyvät erilleen. Sitten murskasin ja jauhoin ne kahden kiven välissä ja valmistin niistä taikinan eli leivän, jonka paistoin ja söin lämpimänä, ryypäten maitoa palan painimeksi. Aluksi tämä useissa Euroopankin seuduissa käytetty ravinto tuntui minusta ylen mauttomalta, mutta vähitellen totuin sentään sitä sietämään. Koska olen elämäni varrella usein joutunut kovia kokemaan, ei tämä ollut ensimmäinen tilaisuus, jossa havaitsin, kuinka helposti luonnon vaatimukset ovat tyydytettävissä. Joka tapauksessa kannattaa mainita, etten ollut hetkeäkään sairaana sinä aikana, jonka vietin tässä saaressa. Toisinaan minun tosin onnistui pyydystää kaniini tai jokin lintu yahoon jouhista tehdyillä pauloilla, ja minä keräsin usein terveellisiä yrttejä, keitin ne ja söin salaattina särpimikseni. Joskus kirnusin itselleni herkuksi voita ja join kirnupiimän. Aluksi kaipasin kovin suolaa, mutta totuin pian tulemaan toimeen ilman sitä. Uskon varmaan, että runsas suolankäyttö on ylellisen elämän aikaansaama ja että suolaa aluksi viljeltiin janottavana aineena, tietenkin lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa se on välttämätön: lihan säilyttämiseksi pitkillä matkoilla ja sellaisissa seuduissa, jotka ovat kaukana toripaikoilta. Emme näet huomaa, ihmistä huomioonottamatta, yhtäkään eläintä, joka sitä mielellään nauttii. Minä puolestani en tästä maasta poistuttuani voinut pitkiin aikoihin sietää suolanmakua missään nauttimassani ruoassa.

Tämä riittäköön ravintojärjestyksestäni, asiasta, jolla toiset retkeilijät täyttävät teoksensa, ikäänkuin hyvä tai huono vointimme saattaisi herättää henkilökohtaista mielenkiintoa. Seikan mainitseminen oli kuitenkin välttämätön, koska muuten pidettäisiin mahdottomana, että voin tulla toimeen kolme vuotta sellaisessa maassa ja sellaisten asukkaiden seassa.

Illan tullen isäntähevonen käski järjestää asumuksen minua varten. Se sijaitsi vain kuuden kyynärän päässä asuinrakennuksesta ja oli yahooiden tallista erillään. Minä sain hiukan olkia alleni, käytin vaatteitani peitteenä ja nukuin sikeästi. Pian oloni kuitenkin muuttui mukavammaksi, kuten lukija tulee huomaamaan, kun käyn yksityiskohtaisemmin kuvailemaan elämäntapaani.

KOLMAS LUKU

Tekijä harrastaa kielenoppimista: hänen isäntänsä, houyhnhnm, avustaa häntä opetettaessa. Kielen kuvailua. Useat ylhäiset houyhnhnmit tulevat uteliaisuudesta tekijää näkemään. Hän kertoo isännälleen lyhyesti matkastaan.

Tärkeimpänä pyrintönäni oli nyt kielen oppiminen. Isäntäni (sillä nimellä mainitsen häntä tästä lähtien), hänen lapsensa ja kaikki talon palvelijat olivat halukkaat minua opettamaan, sillä he pitivät sulana ihmeenä, että järjetön eläin voi osoittaa sellaisia ymmärryksellä varustetun luontokappaleen ominaisuuksia. Minä osoitin eri esineitä ja kysyin niiden nimiä, jotka sitten yksin jäätyäni kirjoitin päiväkirjaani, ja paransin kehnoa ääntämistäni pyytämällä talon väkeä toistamaan sanoja minulle useita kertoja perätysten. Siinä suhteessa oli alempaan palveluskuntaan kuuluva raudikko virkku aina valmis minua auttamaan.

He ääntävät nenäänsä ja kurkkuunsa, ja heidän kielensä muistuttaa saksaa lähemmin kuin mitään muuta tuntemaani eurooppalaista kieltä, mutta on paljoa sulavampi ja ilmehikkäämpi. Keisari Kaarle V huomautti suunnilleen samasta asiasta sanoessaan, että jos hänen piti puhua hevoselleen, niin hän puhui saksaa.

Isäntäni uteliaisuus ja kärsimättömyys oli niin ankara, että hän vietti monia joutohetkiänsä minua opettaen. Hän uskoi varmaan (kuten myöhemmin minulle sanoi), että olin yahoo, mutta oppivaisuuteni, säädyllisyyteni ja siisteyteni hämmästytti häntä; ne ominaisuudet näet mainituilta elukoilta kerrassaan puuttuivat. Vaatteeni saivat hänet ymmälle, ja hän ihmetteli toisinaan, kuuluivatko ne ruumiiseeni; en näet milloinkaan riisunut niitä, ennenkuin perhe oli mennyt makuulle, ja puin ne aina ylleni ennenkuin he aamulla heräsivät. Isäntäni oli utelias tietämään, mistä tulin, kuinka olin oppinut ne näennäisesti järjelliset seikat, joita kaikissa toimissani ilmeni, ja halusi kuulla tarinani omasta suustani, toivoen sen voivan tapahtua sangen pian, koska nopeasti edistyin oppiessani heidän kielensä sanoja ja lauseita. Muistiani auttaakseni kirjoitin kaikki sanat englanninkielen aakkosia käyttäen ja liitin luetteloon sanojen merkitykset. Vähän ajan kuluttua rohkenin menetellä niin isäntäni läsnäollessa. Sain nähdä suurta vaivaa selittäessäni, mitä tein, sillä tämän maan asukkailla ei ole kaukaisinta aavistustakaan kirjoista enempää kuin kirjoittamisestakaan.