Vaan kuka kansan suvikoin Ja aamun aloittaapi Ja tuhansitten lauleloin Ens tunteet arvajaapi Ja sanan viepi maailmaan: Nyt Suomi nousee laulamaan!
Se rakkahista rakkahin, Se kansan kultarinta! Se alkaa saapi sävelin Aamua armahinta! Se onni, Ida, sulla on Ja onni tuo on verraton.
Sä ensin aamun kotimaan Aloitit mesimielin Ja sanan siitä maailmaan Veit sitte satakielin. Niin säveleillä Suomenmaan Sä nostit kansain kunniaan.
Vaan aamuäänes sävelet On Suomen suussa aina. Niit laulajamme tuhannet Jo kertoo onnekkaina. Ne säveleesi loihtevat Viel kerran laulut suuremmat.
Munkascy.
Hän istui istuimella, Oli taitehen kuningas. Ken sai hymyn, lauseen hältä, Oli ainiaks onnekas.
Hän istui ja vastaan otti Jumaloivien suosion — Ja maailman ääret kaikui: Munkascy on verraton!
Ja vihdoin päätti hän tehdä, Mi tehty on kerta vaan: Hän päätti Kristuksen luoda Ristillehen uudestaan.
Ja ristinpuussa jo rippui Rakas Herramme tuskissaan, Kyljestään verta jo tippui; Vaan vait Hän oi yhä vaan.
Ja pääkin jo kallistuupi Ja kuollo jo lähenee — Vaan Kristus se ristin päällä Yhä vieläkin vaikenee.