Toki kaunihin tuoss on tyttö Tulen polttava Pohjanmaan, Mi Väinönkin elähytti, Lumos Lemminkin kerrassaan
Sulosilmänen, tyyni ja vieno Savon tyttö on tuossa taas. Sen sointuva kiel, äly hieno Saa kunnian Suomenmaass.
Sitä silmäävi Pohjan miesi, Tuo ryhdikäs, rajupää —: Tuost vaimon sais kukatiesi, Hyvä tyttö on tyynempää.
Savon poikakin siihen liittää Syvämielisen lausehen — Vaan suunsa hän kiinni pitää Tuo mies jalo Hämehen.
Mut Karjalan poiat pyörii Vaan ympäri pohjattaren, Sanat sukkelat suustaan vyörii, Koko seuraa naurattaen.
Niin hohteessa himmeässä Ilo, riemu on rajaton, Sill ympäri paan nyt tässä Kaikk kuppikumppanit on.
On ystävät, sisarukset Ja siksipä lopulla Viel liitot ja lupaukset Lujat tehdähän riemulla.
Ja kalasta kotiansa Jo seurue soutelee Ja rannalle tultuansa Viel taaksensa katselee.
Siell kaukana liekit himmeet Yhä hohtavi hellemmin. Siell istui poiat ja immet, Siell liitotkin tehtihin.
Laulu tuuloselle.