Mä tahtoisin sun talohon, Miss enkelit ja hurskaat on Ja armas Herrasesi. Ja siellä kun sä olisit Mä tahtoisin, ett nostaisit Myös munkin vierehesi.
Anova aate.
Kirkkautta asuntoni loisi, Selmani kun sisässä sen oisi — Huoneheni kirkkahasti hohtais, Katsehen kun Selman siellä kohtais!
Syömmessäni suvi, laulu, soitto, Kasvoillani korkeampi koitto, Konsa Selma tänne astahtaisi; Taivon enkelitkin tänne saisi.
Päivä, koitto, suvi, soitto elkää Peljätkö! Ah ällös taivas pelkää Kotiani! Yöhön hukkumasta Estä, auta, Herra, nyt ja vasta!
Elon tiellä.
Kun kyyneleesi kirkkahat, Mun armahani, vuotavat, Ne säilyköhön kaikki! Ja virta niistä tulkahan Ja teitä virran reunahan Ja siltoja sen poikki!
Kun ruusus poskipaikoiltaan Putoopi — niistä kohotkaan Kukkainen kunnas kallis! Vieritse silloin kunnahan Tiet käykään kaiken maailman! — En polkee sitä sallis.
Kun vihdoin vaivut multihin, Siin rauha olkoon ihanin! Niin että ihmisrinta, Mi tunsi ruusus, kyynelvuos, Ihaillen lausuu: vasta tuoss On olla ihaninta.
Taistohon.