Isäs siin on kuningas ja jalo, Silmänsä on valtakunnan valo — Kuningatar jospa sitte minä Olisin ja — perijämme sinä! Voi kun meill on sentään lysti elo!
VIII.
Hiljaa, hiljaa! Ilta on. Taivas tummeneepi, Luonto tyyntyy lepohon, Maa jo himmeneepi.
Haukottava hämäryys Pirtin pienen täyttää, Pärekin jo pihdissään Pienemmästi näyttää.
Tuutusessa tummemmin Keinuu leino lapsi, Alkaa armas äitikin Tulla tummemmaksi.
Sitte saapuu unonen, Päreen sammuttaapi, Pitkin pirtin penkkejä Hiljaa hamuaapi.
Istuvaiset nujertaa Vitkon vuotehelle, Pitkälleen jo äidinkin Kaataa kätkyelle.
Yö jo on ja hämynen Pirtti unelmoipi. Sirkka uunin korvassa Tyytyväisnä soipi. —
IX.
Poika: