Rakkaus viel sua johtaa, Etsien mielt' kotimaan. Maltas! Jo kansasi kohta Saa sua varjelemaan.
Kas, kätöset sulavimmat Suo jo sull kannatustaan! Ylhäiset, maan matalimmat Saat sä jo liittoutumaan!
Kohta sun ympäri muuri Vahva ja valtava on; Silloin sun työs jalo, suuri Kansamme kirkastakoon.
Niin että mahdin ja maineen Muinaisen kantelo saa, Saa sanan orjaksi aineen Taas sulo Suomemme maa!
Terve sä siis, jalo laitos! Terve sun tärkeä työs! Nouskohon tenhosi, taitos! Nouskohon kansasi myös!
Leppäkoski.
Niinkuin temppelihin tänne mä astun ain. Juhlatunteissa taas tässä mä seison nyt. Terve seutu sä kallis, Kahta kalliimpi kerran viel!
Sillä suojan sä oot helmahas kätkenyt, Jolle suo koko maa kunnian kerran viel. Nyt se tuntematonna Syliis suljettu hellin on.
Niin se kätketty on, kuin salometsähän Ruusu koskematon raitis ja riemuinen, Ettei maine ja maire Puhuis päälle sen myrkkyjään.
Kaukaa vaan minäkin kotia katselen, Alanteessa mi tuoll hempeenä hymyää, Enkä ees nimeänsä Raahdi kuiskata kellekään.