Morholt jatkoi:
"Kuka teistä, Cornwallin ritarit, tahtoo ottaa vastaan taisteluhaasteeni? Tarjoan hänelle erinomaisen kunniakkaan tilaisuuden. Kolmen päivän merimatkan päässä täältä, Tintagelin selällä, on Pyhän-Simsonin saari. Siellä kamppailkaamme kahden, teidän ritarinne ja minä, ja joka sellaiseen taisteluun ryhtyy, niittää mainetta ja ylistystä koko heimolleen."
He vaikenivat yhä ja Morholt oli niinkuin jahtihaukka, joka pikkulintujen kanssa suljetaan samaan häkkiin: kaikki vaikenevat, kun se työntyy sisään.
Kolmannen kerran vielä puhui Morholt:
"No niin, kauniit Cornwallin ritarit, olkoon menneeksi; koskapa tämä menettelytapa teistä on kunniakkaampi: heittäkää siis arpaa lapsistanne, jotta minä saan viedä heidät mukanani! Mutta enpä olisi luullut, että tämä maa oli pelkkäin orjain asuma!"
Silloin Tristan polvistui kuningas Markin jalkojen juureen ja sanoi:
"Herra kuningas, jos suvaitsette lahjoittaa minulle tämän kunnian, niin minä lähden taisteluun."
Turhaan koetti kuningas Mark käännyttää hänen mieltään. Hän oli vielä niin nuori ritari; mitä hyödyttäisi hänen rohkeutensa? Mutta Tristan antoi otteluvaatimuksen Morholtille ja Morholt suostui siihen.
Määräpäivänä antoi Tristan asestaa itsensä tuota suurta tapausta varten. Hän pukeutui rautapaitaan ja välkkyväteräksiseen kypärään. Kaikki paroonit itkivät, säälien urhoa ja häveten itseään. "Oi Tristan, sinä parooneista uljain ja nuorisoparvesta kaunein, miksi en minä mieluummin sinun sijastasi ryhtynyt tähän taisteluun?", ajattelivat he itsekseen. "Minun kuolemani tuottaisi vähemmän surua tämän maan päälle!…" Kellot soivat ja kaikki sekä aateliset että halpasäätyiset, vanhukset, lapset ja vaimot saattoivat Tristania itkien ja rukoillen rannalle. He toivoivat vielä, sillä toivo ihmissydämessä elää heikostakin ravinnosta.
Tristan nousi yksin laivaan ja lähti purjehtimaan Pyhän-Simsonin saarta kohti. Mutta Morholt oli levittänyt mastoonsa kauniin purppurapurjeen ja hän saapui saarelle ensimäisenä. Hän sitoi laivansa kiinni rantaan, jota vastoin Tristan päästyään vuorostaan maihin potkaisi omansa takaisin merelle.