"Sitte sama tukahtunut ääni virkkoi: 'Sillä tavoin. Minun täytyy saada vapaasti hengittää.'
"Monta huolestunutta ääntä puhui sitten yhteen suuhun. 'Auttakaa häntä ylös, hombres. Riittää! Toisen kainalon alitse.'
"Tuo soinnuton ääni määräsi: 'Bueno! Astukaa syrjään, miehet.'
"Tunkeusin peräytyvän piirin läpi ja kuulin vielä kerran tuon rasittuneen äänen lausuvan vakaasti: 'Unohda olevani elävä ihminen, Jorge. Unohda minut tykkänään ja aja tehtävääsi.'
"'Olkaa huoletta, senjor. Ette ole minulle muuta kuin tykkilava, ja minä en haaskaa ainoatakaan laukausta.'
"Kuulin sytytinpuikon räiskettä ja haistoin salpietarin katkua. Äkkiä näin edessäni oudon olion nelinkontan kuin eläin, mutta miehen pää riippui niskakuopasta ulkonevan putkimaisen kohoneman alla, ja selässä kiilteli liereä pronssiryhmy.
"Miehet seisoivat sanattomana puoliympyränä, jonka edessä ampumakoje kyyrötti yksinään, takanansa Jorge ja vieressään torvensoittaja hievahtamattomana, torvi kädessä.
"Kaksin kerroin kyyristyneenä mutisi Jorge, sytytinpuikkoa pidellen: 'Tuuman verran vasemmalle, senjor. Liiaksi. Noin. Jos nyt laskeudutte hiukkasen alemmaksi, antaen kyynäspäittenne taipua, niin minä…'
"Hän hypähti syrjään, alentaen sytytinpuikkoansa, ja tulenleimaus leiskahti miehen selkään kytketyn tykin suusta.
"Sitte Gaspar Ruiz painui hitaasti alas. 'Hyvä laukaus?' kysyi hän.