"Näin alapuolellani tykkimies Jorgen, vanhan espanjalaisen soturin, rakentavan jonkunlaista telinettä päällitysten pinotuista satuloista. Valmiiksi ladattuna nostettiin tykki kasalle, mutta laukaistaessa luhistui koko rakennelma, ja kuula lensi korkealta paalutuksen yli.
"Sen enempää ei yritetty. Ampumavaroilla sälytetyistä muuleista oli toinen niinikään joutunut hukkaan, ja heillä oli käytettävissään ainoastaan kuusi panosta — mikä kyllä hyvin riitti portin pommittamiseen mäsäksi, jos tykki tähdättiin tarkoin. Tämä oli mahdotonta kunnollisen alusen puutteessa. Ei ollut aikaa eikä keinoja tykkilavan rakentamiseen. Joka hetki odotin jo kuulevani Roblesin torventoitotusten kaikua vuorenhuippujen lomasta.
"Levottomasti kuljeskellen edes takaisin turkiksiinsa verhoutuneena istahti Peneleo hetkiseksi lähelleni murisemaan vanhaa virttänsä.
"'Tehdä entrada — aukko. Jos tehdä aukko, bueno. Jos ei tehdä aukko, silloin vamos meidän täytyy mennä pois.'
"Päivänlaskun jälkeen huomasin kummastuksekseni intiaanien valmistautuvan nähtävästi uuteen rynnäkköön. Heidän rivinsä olivat järjestyneet vuorten varjoihin. Tasangolla näin varustuksen portin edustalla miesryhmän häilyvän paikallaan.
"Astuin alas harjanteelta kenenkään ottamatta huomatakseen minua. Ylämaan kuulakassa ilmassa helotti kuutamo kirkkaana kuin päivänvalo, mutta sankat varjot häiritsivät näköäni, joten en kyennyt erottamaan, mitä he puuhasivat. Kuulin tykkimies Jorgen sanovan omituisella, epäilevällä äänellä: 'Ladattu on, senjor.'
"Sitte toinen ääni ryhmässä lausui lujasti sanat: 'Tuokaa riata tänne.' Puhuja oli Gaspar Ruiz.
"Syntyi hiljaisuus, jossa piiritetyn varusväen pamahtelevat laukaukset räiskyivät kovaa. Hekin olivat huomanneet ryhmän. Mutta välimatka oli liian pitkä, ja multaa ryöpsäyttelevien väsähtäneiden musketinluotien ropseessa ryhmä avautui, sulkeusi, huojui, vilahdukselta paljastaen minulle keskellään hyörivät kumaraiset olennot. Vetäysin lähemmä, epätietoisena ihmetellen, oliko tämä kummallista harhanäkyä, todelliselta tuntuvaa järjetöntä unta.
"Omituisen tukahtunut ääni käski: 'Vetäkää silmukat kireämmälle.'
"'Si, senjor', vastasivat useat muut äänet, kuulostaen pelonsekaisen vireiltä.