"'Siitä tulee siis piiritys', jupisi hän. Ja minä näin hänen salavihkaa vääntelevän käsiään.
"Mutta millainen piiritys saattoi siitä koitua? Minun tarvitsemattani kertoakaan Pajolin terveisiä ei hän rohjennut katkaista vedensaantia piiritetyiltä. Heillä oli yltäkyllin lihaa. Ja jos heidän varastonsa olisivat olleet vähissäkin, olisi hän ollut liiankin halukas lähettämään paalutukseen ruokavaroja, jos olisi voinut. Mutta niin olikin asia, että me tasangolla viivyskelevät sitä aloimmekin tuntea nälän kiristystä.
"Peneleo, intiaanipäällikkö, kyyrötteli nuotiomme ääressä väljään guanaco-nahkaiseen viittaansa kääriytyneenä. Hän oli harvinaisen vanttera villi; suunnaton nelikulmainen tukkatukko muistutti muodoltaan ja kooltaan olkista mehiläispesää, ja kasvonpiirteet olivat totiset, yrmeät ja runsasvakoiset. Murteellisella espanjankielellään hän hoki, muristen kuin puolikesy peto, että jos vaajoitukseen tehtäisiin vain pienen pienikin aukko, tunkeutuisivat hänen miehensä sisälle ja toisivat senjoran — muutoin olisi mahdotonta.
"Istuen vastapäätä häntä piti Gaspar Ruiz katseensa tähdättynä varustukseen melkein yötä päivää, kamalan vaiteliaana ja liikkumattomana. Sillävälin saapui jokseenkin joka päivä alamaasta pikalähettejä, ja heiltä kuulimme, että muuan hänen luutnanttinsa oli kärsinyt tappion Maipu-maassa. Kauvas lähetetyt vakoojat toivat tiedon, että muuan jalkaväen kolonni oli tulossa etäisten solien kautta linnotuksen avuksi. He olivat hitaita, mutta me saimme seuratuksi heidän vaivaloista samoamistansa pitkin alilaaksoja ylöspäin. Minua kummastutti, minkätähden Ruiz ei marssinut ahdistamaan ja hävittämään tätä uhkaavaa joukkoa jossakin väijytykselle sopivassa rotkopaikassa, sissiretkiin luontuvan lahjakkuutensa mukaan. Mutta hänen älynsä näytti hyljänneen hänet epätoivoon.
"Minulle oli ilmeistä, että hän ei kyennyt tempautumaan pois varustuksen näkyvistä. Vakuutan teille, hyvät herrat, että minun tuli melkein surku nähdessäni tuon voimattoman voimaihmisen istuskelevan harjanteella, pitämättä lukua päiväpaisteesta, sateesta, kylmästä, tuulesta — kädet liitettyinä polvien ympäri ja leuka niihin tuettuna: tuijotellen — tuijotellen — tuijotellen.
"Ja varustus, johon hän piti silmänsä suunnattuina, oli yhtä hiljainen ja äänetön kuin hän itsekin. Varusväki ei antanut itsestään mitään elonmerkkiä. He eivät edes vastanneet ampumareikiin tähdättyihin hajalaukauksiin.
"Eräänä iltana astellessani hänen ohitseen hän aavistamattomasti puhutteli minua, asentoansa muuttamatta. 'Olen lähettänyt noutamaan kanuunaa', sanoi hän. 'Ennätän ottaa vaimoni takaisin ja peräytyä ennen kuin Roblesinne saa ryömityksi tänne.'
"Hän oli toimittanut miehiä kuljettamaan alitasangoilta kanuunaa.
"Sitä kesti kauvan odottaa, mutta tuli se viimein. Se oli seitsennaulainen kenttätykki. Alusestaan irrotettuna ja poikittain köytettynä kahteen pitkään salkoon oli se kahden muulin välissä helposti saatu ylös soukkia polkuja. Korvissani kaikuu vieläkin hänen hurja riemuhuutonsa päivän koittaessa, kun hän näki kanuunasaaton pistäytyvän näkyviin laaksosta.
"Mutta, senjores, en voi sanoin kuvata hänen hämmästystään, raivoansa, epätoivoaan ja avuttomuuttaan, kun hän kuuli, että tykkilavaa kantava juhta oli edellisenä yönä jotenkuten suistunut jyrkänteeltä alas. Hän sydäntyi uhkailemaan kuolemaa ja kidutusta saattoväelle. Pysyttelin poissa hänen tieltään kaiken päivää, makaillen muutamien pensaiden takana ja kummastellen, mitä hän nyt aikoi tehdä. Peräytyminen oli jäljellä; mutta hän ei voinut peräytyä.