"'En!' huikkasin. 'Mutta hän tahtoo vaimonsa ja lapsensa, ja hän voi katkaista teiltä vedensaannin.'
"'Silloin joutuisi hänen vaimonsa ensimäisenä kärsimään. Sano hänelle se. Kuules — tämä on pelkkää hullutusta: me teemme rynnäkön ja sieppaamme sinut kiinni.'
"'Ette ota minua elävänä', sanoin lujasti
"'Tyhmyri!'
"'Jumalan tähden', jatkoin hätäisesti, 'älkää avatko porttia.' Ja minä viittasin Peneleon intiaaneihin, joita järven rannat kuhisivat mustanaan.
"En ollut milloinkaan nähnyt noita villejä niin tavattomana liutana koolla. Heidän keihäänsä näyttivät lukuisilta kuin heinänkorret. Heidän käheät äänensä kuuluivat epäselvältä meren meurulta.
"Pajol-ystäväni kiroili itsekseen. 'No, mene sitte — hornan kitaan!' huusi hän tuskastuneena. Mutta käännähtäessäni pois hän katui, sillä minä kuulin hänen sanovan kiireisesti: 'Ampukaa sen hupsun hevonen ennen kuin hän livistää.'
"Hänellä oli hyviä ampujia. Kaksi laukausta pamahti, ja juuri kääntyessään horjahti hevoseni, kaatui ja makasi alallaan kuin salaman iskemänä. Ennätin vetäistä jalkani pois jalustimesta ja kierähdin syrjään; mutta minä en yrittänyt nousta. Eivätkä hekään uskaltaneet hyökätä laahaamaan minua varustukseen.
"Intiaaniparvet olivat alkaneet liikkua paalutusta kohti. He ratsastivat esille osastottain, laahaten pitkiä keihäitään maassa; musketinkantaman ulkopuolella he astuivat ratsailta, heittivät yltään turkisviittansa ja säntäsivät alastomina rynnäkköön, tömistellen jalkojaan ja hoilaten poljennon mukaan. Tuliviiru välähti kolmasti pitkin varustuksen julkipuolta, ehkäisemättä heidän tasaista juoksuaan. He parveilivat ihan paalujen juurelle, heilutellen leveitä puukkojaan. Mutta tätä vaajoitusta ei oltu tavallisuuden mukaan liitetty yhteen nahkaköytteillä, vaan pitkillä rautanauloilla, joita he eivät kyenneet katkomaan. Tavallisen murtautumismenettelynsä raukeamisesta nolostuneina hajaantuivat pakanat, jotka olivat niin horjumattomana rintamana marssineet luotisadetta vastaan, ja pakenivat piiritettyjen yhteislaukausten tavottelemina.
"Heti kun he varustusta kohti rynnätessään olivat sivuuttaneet minut, olin minä noussut jalkeille ja yhtynyt Gaspar Ruizin seuraan matalalla harjanteella, joka pistäysi tasangolle. Hänen omien miestensä muskettituli oli tukenut hyökkäystä, mutta nyt hän antoi merkin, ja torventoitotus keskeytti ampumisen. Yhdessä katselimme äänettöminä villien tappiota.