"'Leikatkaa, senjor teniente. Leikatkaa!'
"Vedin miekkani, uuden tylsymättömän miekkani, jota ei oltu vielä mihinkään käytetty, ja katkaisin nahkanuoran kierteet. Tämän tein ihan koneellisesti, ikäänkuin sen uskon pakottamana, jota mies oli herättänyt mielessäni. Kersantti näytti olevan huudahtamaisillaan, mutta hämmästys lamautti häneltä äänen, ja hän jäi seisomaan suu auki kuin äkillisen tylsämielisyyden yllättämänä.
"Pistin miekkani huotraan ja käännyin sotamiehiin. Peljästyneen odotuksen sävy oli tullut heidän tavallisen haluttoman unteluutensa sijalle. Kuulin Gaspar Ruizin äänen huutavan kopissa, mutta sanoja en erottanut selvästi. Luultavasti lisäsi hänen voimakkuutensa vaikutusta se, että hänet nyt nähtiin vapain käsivarsin: tarkotan sitä henkistä vaikutusta, joka tietämättömien ihmisten keskuudessa kuuluu poikkeuksellisiin ruumiillisiin voimiin. Itse asiassa ei hän ollut pahemmin peljättävä kuin ennen, käsivarsiensa ja käsiensä puutumisen takia, jota kesti jonkun aikaa.
"Kersantti oli saanut puhelahjansa takaisin. 'Kautta kaikkien pyhimysten!' huusi hän, 'meidän tulee pakko hankkia ratsumies taas kytkemään hänet suopungilla, jos tahdomme saada hänet telotuspaikalle. Häntä ei pysty taltuttamaan sen vähempi kuin hyvä enlazador hevosen selässä. Teidän arvoisuutenne suvaitsi tehdä kovin hullun tempun.'
"Minulla ei ollut mitään sanottavana. Olin itsekin ihmeissäni ja lapsellisen utelias näkemään, mitä tapahtuisi. Mutta kersantti ajatteli, miten vaikeaksi kävisi pitää kurissa Gaspar Ruizia sitte kun rangaistushetki oli käsissä.
"'Tai kenties', pitkitti kersantti kiusaantuneesti, 'joudumme ampumaan hänet, kun hän ryntää ulos ovea avattaessa'. Hän aikoi edelleen purkaa huoliansa tuomion kunnollisesta täytäntöönpanosta, mutta keskeytti puheensa äkillisellä huudahduksella, sieppasi viereiseltä sotamieheltä musketin ja seisoi valppaana, katse kohdistettuna ikkunaan."
IV
Gaspar Ruiz oli kohottautunut ikkunalaudalle ja istuutunut siihen, jalat paksua seinää vasten ja polvet hiukan koukussa. Ikkuna ei ollut aivan kyllin leveä hänen raajojensa pituudelle. Nolostuneelle havaitsemukselleni näytti siltä, että hän tahtoi pitää koko ikkunan yksin hallussaan. Hän näytti ottavan mukavan asennon. Sisäpuolelta ei kukaan uskaltanut lähestyä häntä nyt, kun hän kykeni iskemään nyrkeillään.
"'Por Dios!' kuulin kersantin jupisevan vieressäni, 'minä lasketankin luodin hänen kalloonsa nyt ja suoriudun koko pulasta. Hän on hengiltä tuomittu mies.'
"Vilkaisin häneen vihaisesti. 'Kenraali ei ole vahvistanut tuomiota', sanoin — vaikka sydämessäni hyvin tiesin, että ne olivat vain turhia sanoja. Tuomiohan ei kaivannut mitään vahvistusta. 'Teillä ei ole oikeutta ampua häntä, jollei hän yritä paeta', lisäsin lujasti.