Notker änkyttäjä oli vuosikausien työn jälkeen päättänyt erään psaltarikirjan jäljentämisen ja sirosti koristanut sen hienoilla kynäpiirustuksilla; sitä oli kateellinen Sindolt eräänä yönhetkenä veitsellä viileskellyt ja kaatanut kannullisen viiniä sen päälle. Tästä hyvästä oli hänet tuomittu kolmasti ruoskittavaksi, ja viimeinen erä oli hänellä vielä saamatta; hän tunsi hyvin tämän kammion ja sen katumusvälikappaleet, jotka arvojärjestyksessä riippuivat seinällä, alkaen yhdeksänsyisestä "skorpioonista" aina yksinkertaiseen "ampiaiseen".
Apotti ehdotti, että he poistuisivat tästä kolkosta suojasta; hänen loistohuoneensa olivat kukkasilla koristetut. Hadwig rouva heittäytyi yksinkertaiseen nojatuoliin levähtääkseen, sillä hän oli väsynyt paljosta katselemisesta. Hän oli muutamina harvoina hetkinä nähnyt ja elänyt paljon. Oli vielä puolen tunnin aika illallisen alkamiseen.
Joka tänä väliaikana olisi kulkenut ympäriinsä munkkikopeissa, olisi saanut vakuuden siitä, ettei yksikään luostarin asukkaista ollut jäänyt aivan välinpitämättömäksi ylhäisen vierailun johdosta. Maailmasta mitä jyrkimmästi eronneetkin mielet tuntevat kyllä, että naiselle aina tulee osottaa kunnioitusta.
Harmaapäistä Tutiloa oli vastaanotossa suuresti surettanut, että hänen kaapunsa vasenta hihaa tässä tilaisuudessa kaunisti reikä; se olisi muissa oloissa kyllä jäänyt paikkaamatta aina seuraavaan suureen juhlapäivään asti, mutta nyt ei mikään viivyttely auttanut; neulalla ja langalla varustettuna hän istui lavitsallaan ja korjasi vauriotaan.
Ja koska hän kerran oli päässyt vauhtiin, leikkasi hän myöskin sandaaleihinsa uudet pohjat ja kiinnitti ne pienillä nauloilla. Hän hyräili jotakin säveltä, jotta työ paremmin joutuisi.
Radolt, filosoofi, käveli otsa rypyissä edestakaisin huoneensa lattialla, ajatellen että mahdollisesti sattuisi tilaisuus ylistää vapaasti laaditussa puheessa korkean vieraan mainetta. Korottaakseen välittömän tunteenpurkauksen vaikutusta mietti hän sen valmiiksi edeltäkäsin. Hän tahtoi panna sen perustukseksi Tacituksen lauseen germaaneista: "He myöskin uskovat naisissa asuvan jonkin pyhän ja ennustavan lahjan; sen vuoksi he eivät koskaan halveksi heidän neuvoaan ja mukautuvat heidän määräyksiinsä." Tämä olikin miltei kaikki, mitä hän kuulopuheelta naisesta tiesi; mutta hän vilkutti oravansilmiään ja oli vakuutettu siitä, että hän alettuaan muutamilla purevilla viittauksilla tovereillensa helposti voisi johtaa puheen herttuattaren ylistykseksi. Valitettavasti ei hänelle kuitenkaan tullut tilaisuutta pitää puhettaan, koskei ymmärtänyt hankkia sellaista.
Esilukemista ennen aterian alkua toimitti tällä viikolla Ekkehard. Herttuattaren kunniaksi oli hän valinnut 45:nnen psalmin; hän astui nyt esiin ja sanoi johdatukseksi: "Herra, avaa huuleni, jotta suuni kiitostasi julistaisi", ja kaikki lausuivat sen puoliääneen hänen perässään, kuin siunaukseksi hänen lukemiselleen.
Nyt korotti hän äänensä ja alotti psalmin, jota pyhä kirja itse nimittää 'kauniiksi lauluksi':
"Minun sydämmeni ajattelee kauniin laulun: minä veisaan kuninkaasta,
minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä.
Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa: armo on vuodatettu ulos sinun huulissas; sentähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti.