— Ei oikein; onhan selvintä suorittaa kauppa loppuun saakka.
— Saman tekevä, pian se on laskettu! huusi Matti heittäen riemuissaan lakkinsa ilmaan.
Haltia istui pöydän ääreen ja kaikki lapset ympärille. Ensin laskettiin hevosen täplät. Niitä oli täsmälleen 50 ja yksi päälle, se joka oli keskellä otsaa.
— Onko oikein laskettu? kysyi Haltia.
— Oikein on! vastasi Matti. Hih vaan! Eipä niitä paljo ollutkaan!
— Ei, sanoi Haltia. — Ensimäinen täplä: yksi kertaa — toinen täplä: kaksi kertaa — kolmas täplä: neljä kertaa — neljäs täplä: kahdeksan kertaa — viides täplä: 16 kertaa — kuudes: 32 kertaa — seitsemäs: 64 kertaa — kahdeksas: 128 kertaa — yhdeksäs: 256 kertaa — kymmenes: 512 kertaa.
— Alkaapa niitä vähin karttua, tuumi Matti. Mutta minä luenkin Isämeidän yhdellä hengenvedolla.
— Enkä minäkään puolestani niin kovin tarkka ole, arveli Haltia. Saat 500:sta helpotusta nuo 12 kertaa. Eteenpäin!
— Yhdestoista täplä: tuhat kertaa — kahdestoista: 2 tuhatta kertaa — kolmastoista: 4 tuhatta kertaa — neljästoista: S tuhatta kertaa — viidestoista: 16 tuhatta kertaa — kuudestoista: 32 tuhatta kertaa — seitsemästoista: 64 tuhatta kertaa — kahdeksastoista: 128 tuhatta kertaa — yhdeksästoista: 256 tuhatta kertaa — kahdeskymmenes täplä: puolimiljoonaa 12 tuhatta kertaa.
— Te varmaan laskette väärin, petätte minua! huusi itku kurkussa Laiska-Matti, joka ei ollut voinut enää pitkiin aikoihin laskemista seurata.