— Eipähän, oikein on joka numero! sanoivat toiset lapset.
— Sen se vaivainen kertomataulu tekee, myhäili Haltia. Eteenpäin!
Taas laskettiin. Kolmaskymmenes täplä osotti jo 512 miljoonaa kertaa.
— Minä en ymmärrä enää mitään! huusi Laiska-Matti.
— Laiskat pojat eivät todellakaan ymmärrä juuri mitään, sanoi Haltia. — Saat anteeksi 12 miljoonaa kertaa. Enkö ole antelias? Eteenpäin!
Neljäskymmenes täplä osotti jo 512 tuhatta miljoonaa kertaa, josta Haltia taas antoi anteeksi 12 tuhatta miljoonaa.
Viideskymmenes täplä osotti 512 miljoonaa miljoonaa kertaa.
— Viideskymmenes ensimäinen täplä! huusi Haltija. Annan sinulle anteeksi kokonaista 12 miljoonaa miljoonaa, joten meidän välimme on täsmälleen tuhat miljoonaa miljoonaa kertaa, ei yhtään alle eikä päälle. Tiedätkö, Laiska-Matti, mitä se merkitsee?
— En, pelkään että se merkitsee pahaa! Jaksankohan koskaan lukea niin monta kertaa?
— Et, et koskaan. Se merkitsee sitä, että vaikka koko maapallon lukutaitoiset lapset tulisivat avuksesi tuota velkaa suorittamaan, ette kaikki yhteensä ennättäisi koko ijässänne sitä loppuun maksaa. Jos olisit viitsinyt harjottaa laskentoa koulussa, olisit sen kysymättäkin tietänyt, etkä olisi semmoisiin kauppoihin ryhtynytkään.