Ylösnoustuansa otti hän Uuden-Testamentin ja luki tuhlaajapojasta, sadanpäämiehestä, Jairuksesta, Kananean vaimosta y.m. Hänen sydämensä vahvistui siinä vakuutuksessa, että samoin kuin laupias Vapahtajamme on auttanut noita onnettomia, jotka mikä heikommalla, mikä lujemmalla uskolla ovat häneen turvanneet, samoin on hän tehnyt ja tekee myös hänelle.
Hän lankesi taasen polvilleen ja vuodatti sydämensä rukouksessa. Sitten luki hän sokeasta Jerikon kohdalla ja kun hän oli tullut siihen paikkaan, jossa Jesus sokealle sanoi: "sinun uskos autti sinua", hyppäsi Kölliskön sydän ilosta.
Nyt vasta näiden sanain kautta sai hän elävän vakuutuksen siitä, että Jumala oli häntäki auttanut hänen uskonsa tähden Jesuksen Kristuksen ansioon.
Kölliskö oli ilosta höperönä. Hän kertoi jokaiselle, että Jesus Kristus onki kärsinyt ja kuollut minun ja sinun synteisi edestä, eikä muuta tarvitse, kuin ainoastaan uskoa, niin saamme syntimme anteeksi ja tulemme Jumalan lapseksi. Muut epäilivät Kölliskön menettäneen järkensä, mutta äiti, jolla oli enemmän uskonnollista kokemusta, huomasi kohta Kölliskössä tapahtuneen sydämen muutoksen.
Oi ääretöintä onnellisuutta, että Jumalan vihan ja lain kirouksen alainen sydän saa tuntea tulleensa otetuksi Jumalan armo-yhteyteen ja suletuksi Isän rakkaasen syliin!
Kölliskö oli kuin paraneva sairas, Hän söi hyvällä ruokahalulla, makasi levollisesti ja voimistui pian entiselleen. Hän nautti Herran ehtoollista ensimäisenä messupyhänä. Se antoi hänelle uutta voimaa kilvoittelemaan uskon kilvoitusta. Ja sitä hän pian tarvitsiki, sillä Herran Henki ei anna lakkaamatta tuntea armon suloisuutta. Hän kurittaa myös aikanansa ja sitä sai Köllisköki usein tuntea. Syvän toivottomuuden hetkiä seurasi usein ja niissä harjaantui ja kasvoi hänen uskonsa.
Vähitellen saavutti Kölliskö tavallisessa koti-elämässään hyvin rauhallisen ja iloisen mielenlaadun. Ensi alussa ei hän tosin paljon muusta perustanut kuin Raamatun ja Lutherin kirjojen lukemisesta.
Kumminki lienee hänelle vähitellen selvinnyt se Jumalan sanan opetus, että joka ei tahdo työtä tehdä niin ei pidä syömänkään. Sen ainaki olen kuullut, että hän jo viime talvena on entisellä innolla ottanut osaa kaikenlaisiin talon toimiin.
* * * * *
Noihin rakkaisin muistelmiin kerran päästyäni, olisin kentiesi kuinka kauan virunut tuossa Oulujoen törmällä, lähellä Koivikon maanviljelyskoulun ala-opettajan huoneusta, ellei eräs oppikumppanini olisi nimeäni huudahtamalla herättänyt minut.