"Kiitoksia", sanoi Aappo, "kuinkas siellä Jumalan pelto kasvaa."
"No kiitoksia," sanoin kartellen, "toivon sinne hyvän vuoden tulevan. 4- Kirkolleko on matka?"
"Yrttitarhasta Kolkatan mäelle, seuraten veristä Vanhinta, siinä on Jumalan lasten kirkkotie. Mutta kuinka on siellä Muhoksella runsaasti Herran työmiehiä kirkastamaan veristä lippua Herran lauman keskellä?"
"Minä en sitä varmaan tiedä."
"Niin — oudothan ovat maailmassa elämän tien matkamiehet, samoin kuin ylkämmeki on outo ollut, joka on edellämme meille tien raivannut. — Mutta kuinka on sinun laitasi, jos nyt kuolema sattuisi tulemaan, niin voisitko sanoa, mihin silloin joutuisit. — — — Sano suoraan, rohkeneisitko toivoa tuossa tilassa itsellesi elämää." — — —
"Minä en sitä ole tullut ajatelleeksi."
"No oletko edes koskaan ajatellut syytä tuohon sokeuteesi?"
"En."
"Etkö ole ajatellut, että teillä siellä Muhoksella, samoin kuin meilläki täällä, ovat sokeat taluttajat; etkö ole ajatellut, että uskottomat papit yleensä asettuvat avainkimppu kädessä taivaan ovelle ja tarjoavat sillä päähän jokaista, ken siitä sisälle aikoo mennä."
"Muhoslaiset hyvin tykkäävät papeistaan," sanoin.