"Milloin olet nähnyt minun juomaseuroissa, sillä jos muutoin miten minua soimaisit, niin se voisi olla enemmän paikallaan, koska useimmat himot ovat perittyjä, mutta viinan himo tulee pääasiallisesti vasta tottumuksen kautta ja semmoista tottumusta ei minulla ole, eikä himoakaan, joten siis voin tarpeessa käyttää viinaa yhtä viattomasti kuin maitoa, sillä ei Raamattu tee eroa aineiden välillä, se vaan kieltää himot. Ero viinan ja maidon välillä on se, että toista tarvitsemme ravinnoksi toista lääkkeeksi. Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Sinä olet viime syksynä nähnyt minun pudottuani heikkoon jäähän ja vilustuttuani juovan ennen saunaan menoani viinan sekaista kahvia ja sitä nyt käytät aseenasi. En olekaan sitte viinaa maistanut enkä sitä ennen vuosiin, josta näkyy, että viinaa tarpeen vuoksi tarvitsee niin harvoin, ettei mitään tottumustakaan siitä voi tulla", sanoi Kölliskö.
Siihen ei Aappo enää virkannut mitään, vaan sen sijaan muutamat akat alkoivat soimata Köllisköä, kuinka hän esimerkillään antaa puolta juomareille ja vielä julkisesti puoltaa viinaa, niinkuin maitoa.
"Kestääkö teidän tuntonne sanoa, että olette yhdenkään juopon kuulleet puoltavan viheliäistä tilaansa minun esimerkilläni tahi opetuksillani? Sanokaa kerranki suoraan. Oletteko sitä kuulleet?" kysyi Kölliskö useammat kerrat, kun kukaan et tähän tahtonut vastata. "Minun täytyy se sanoa", sanoi vihdoin Järvimaan Anna ja hänen äänensä värähteli kummallisesti, Kölliskön vaaletessa kalman kalpeaksi kuultuaan tuon äänen, jota hän pariinkymmeneen vuoteen ei ollut kuullut. "Minun täytyy se sanoa, etten tähän päivään asti ole kuullut niin julkeaa ihmistä, joka olisi rohjennut Tapania asettaa juoppojen esimerkiksi, mutta tähän hyvään aikaan näkyy käyvän päinsä vaikka mikä. Päin vastoin olen aina kuullut jokaisen isän ja jokaisen äidin asettavan pojalleen esimerkiksi Tapanin, mutta ei pahassa, vaan hyvässä. Katso Tapania, katso hänen ahkeruuttaan, katso hänen hyviä tapojaan, katso hänen kotonaan pysyväisyyttä ja katso vihdoin hänen jumalista mieltään! Näin olen hartaimmanki vanhimman kuullut pojalleen sanovan, enkä siis laisinkaan voi hyväksyä niitä soimauksia, mitä olen jo joskus muuallaki, eikä ainoastaan tässä, näiltä samoilta henkilöiltä kuullut".
Oli ikäänkuin ampiaispesä olisi karhastu. Kaikki alkoivat yhteen ääneen tuomita Köllisköä ja tuomita Annaa, joka maailman lasten kanssa yhtyy ylistelemään heidän omiansa. Tässä ei ollut enään sananvuoroa Köllisköllä eikä Annalla.
"Mutta kuinka Jumalan tähden olet joutunut tuohon joukkoon?" sanoi Kölliskö, vapisevin askelin lähestyen Annaa.
Tämä purskahti katkeraan itkuun, eikä voinut mitään vastata.
"Kas sillä lailla, se käy laatuun. Elköön lankea kohta tuon jumalasi eteen polvillesi? Paras kai on saada häneltä synninpäästö, sillä meiltä se onki jo lujemmassa", arveli eräs vaimo.
"Syliin minusta parempi olisi langeta, sillä se kai käy yhtä hyvin päinsä siveältä leskeltä kuin kunnialliselta aviovaimoltaki", sanoi Tuppi Maija.
Nuo kamalat soimaukset koskivat Annaan niin kipeästi, että hän rupesi voimaan pahoin, jonka vuoksi hänen täytyi lähteä häistä. — Köllisköki vetäysi toiseen huoneesen, mutta vielä ovessaki lähettelivät muutamat akat hänelle soimaavia sanoja. — — —
"Tulehan tänne porstuakamariin", sanoi Esko minulle, "siellä puuhaamme saada jotain leikkiä toimeen".