Minä seurasin häntä.
"Se on kummallista", arveli Esko, "että nuo villiläiset sopivat paremmin yhteen supi suruttomainki kanssa, kuin esim. Kölliskön".
Kamarissa olivat jo nuoret ehtineet ruveta hyväsille.
"Hyvä", sanoi Esko, silmättyään ympärilleen, "muilla ovat jo parit paitse Ellillä. Olehan sinä, Kyösti, Ellin kumppanina; minä otan patukan".
"Oletteko hyvät? — Oletteko hyvät?" kyseli Esko jokaiselta parilta erikseen ja käveli ympäri kamaria.
Muutamat sanoivat olevansa hyvät ja toiset tahtoivat vaihtaa jonkun muun kanssa tyttöjä, jolloin Esko ajoi patukka kädessä tytöt vaadituille paikoilleen.
Elli istui syrinkarein minun rinnallani, mutta kiusallaki sanoin sentään olevani "hyvä", josta syystä jäimme kappaleeksi aikaa pariksi kun ei kukaan muukaan sattunut tahtomaan "Ellistä parempaa".
"Tuleeko tukalaksi istua rinnallani", kysyin vihdoin jotenkin pistävällä ivalla.
"Miksi?"
"Ethän muutoinkaan enään kärsi minua".