Nämä sanat rauhoittivat Simoa suuresti ja hän meniki seuraavana pyhänä "kristittyin seuroihin", tunnusti syntinsä ja anoi "kristityiltä" synnin päästöä. Se palava rakkaus, jolla nuo villiläisiksi nimitetyt henkilöt ottivat hänet seurakuntaansa julistamalla hänelle synnin päästön, virvoitti hänen kovin lannistunutta mieltään niin, ettei hän voinut olla ilosta itkemättä. Hän, joka oli ollut kaikkein huonoin, kaikkein alhaisin, alhaisinta luontokappalettaki viheliäisempi, kaikkien ylön katsoma, kaikkien inho ja kammo, ja omissa silmissäänki aivan auttamattomasti langennut; hän tapasi nyt satoja, jotka kerran olivat olleet samanlaisia ja kumminki saaneet rauhan sieluunsa ja tulleet totuuden tunnustajiksi.
Nämä samat onnettomat olivat nyt kunnon ihmisiä ja vielä parempiaki, sillä olivathan he oikein ymmärtäneet mikä rakkaus on, sen huomasi hän selvään siitä hellyydestä ja palvelevaisuudesta, jota nämä hänelle osottivat. Nyt ymmärsi hänki, että Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Hän ymmärsi tästä selvään, ettei Mooseksen laki enään kuulu hänelle, vaan Kristuksen laki, joka on rakkaus.
Tämä Kristuksen laki vaatii uskomaan Kristuksen täydelliseen armoon, antamaan katuvaisille syntiä anteeksi ja rakastamaan toinen toistaan, joka on nimenomaan uusi käsky Kristuksen laissa ja varmin tuntomerkki elävästä uskosta. Mutta hänelle selveni myöskin, että tämä Kristuksen laki vaatii fariseuksille sanomaan: te olette isästä perkeleestä, viekkaasta kuningas Herodeksesta, se vaatii sanomaan ketuksi, lihallista Pietaria saatanaksi, kamalaa Juudasta perkeleeksi j.n.e. [Katso esim. Kristillinen Kuukauslehti N:o 4, 1883.]
Tätä Kristuksen lakia noudattaen vaati Simon tunto häntä suolaamaan niitä, jotka vielä ulkona ovat. Ennen kaikkea tunsi hän sisällisen vaatimuksen ilmaista omaisilleen Jumalan tahdon ja niin puhdistaa kätensä heidän kadotuksestaan. Seuraavana päivänä tuliki hän jo kotia ja sanoi iloitsevansa, että hän nyt on löytänyt sen rauhan, jota hän niin kauan on etsinyt.
"Minä tiedän", sanoi hän, "että perkeleellisesti kunniallinen maailma meitä villiuskoisina syvästi ylönkatsoo ja inhoo. Pankoot he vaan meitä viisi tuhatta kertaa päivässä pannaan ja kanteesen, niin kuitenki Kristuksen nimi, kuolema ja veri meidät kymmentuhatta kertaa samana päivänä siitä päästää ja avaa meille ovet taivaasen. — Ah, jospa teki yhtyisitte Herran laumaan ja yksinkertaisesti uskoisitte syntinne anteeksi, sillä ei ole muuta kuin yksi lammashuone ja yksi verinen ovi, josta kaikkien on sisälle mentävä. Tulkaa siis ja ottakaa synnin päästö seurakunnalta ja yhtykää Herran laumaan".
"Jumala on minun antanut tuntea armonsa suloisuutta", sanoi Kölliskö, "mutta myöskin Henkensä kuritusta ja soisin, että sinäki saisit tuntea näitä molempia; mutta minun täytyy sinua varoittaa lihasi turmeluksesta, sillä se sairaus, joka ruumiisi on perin turmellut, ei ole niin vähällä parattu ja ennen kuin arvaatkaan, olet jälleen himojesi vallassa. Viinan himo, joka on osittain ruumiin sairautta, pettää pian alkaman kristityn, jos uskon alku todellistaki on, mitä minä sinun suhteesi epäilen. Päästäksesi tuosta kirotusta himosta on sinun joko muutamaksi vuodeksi kotia muutettava tahi rohki valittava kunniallinen vaimo, jonka kanssa voitte yksissä neuvoin sotia sairautta vastaan".
"Sinä olet raateleva ahma", sanoi Simo, "Kristuksen laki vaatii minua siksi sinua nimittämään, sillä ahma raatelee ja tappaa lampaita huvikseen, mutta Raamattu sanoo, että sen käpälistä vaatii Jumala lammasten veren. Tee parannus sinun farisealaisuudestasi, eläkä paaduta sydäntäsi, minä puhdistan tomun tähän jaloistani, mutta huokeampi on Sodomalle ja Gomorralle tuomiopäivänä, kuin teille, jos ette ota vastaan tätä evankeliumia"… Hän läksi kotoa.
* * * * *
Mutta Järvimaassa oli käynyt elämä sillä välin yhä viehkeämmäksi ja rattosammaksi.
Anna oli muuttunut niin iloiseksi ja leikilliseksi, että koko hänen ympäristöllään oli ikäänkuin lakkaamatonta päiväpaistetta. Tuosta pimeästä ja kolkosta maailman erämaasta ei näyttänyt enään jälkeäkään jälellä olevan; ja tietäähän tuon! —