"Koetellaanhan neuvotella siitäkin."
Tämän kuultuaan vasta alkoi ylimetsäherra päästää turkkiaan yltään, istahti sitten tuolille ja riisui päällys-saappaatkin jalastaan.
Kyytimies toi herran tavaroita sisään. Samalla pistäysi talon miniäkin ovesta ja kantoi kahta palavaa talikynttilää, jotka hän asetti pöydälle.
"Tämä taitaa olla talon nuori emäntä," tiedusti ylimetsäherra.
"Kyllä se on," myönsi ukko.
"Hyvä! — Sattuuko emännällä olemaan kuumia kuoripäällisiä pottuja," sanoi ylimetsäherra, kääntyen miniään.
"Kyllä niitä on."
"No, tuokaapa nyt niitä minulle ja sitten puoli tuoppia tuoretta maitoa."
"Kyllä niitä saa," sanoi miniä ja meni ovesta.
Ylimetsäherra tarttui eväslaukkuunsa, veti sieltä salveetin, levitti sen pöydälle ja alkoi lappaa ruokaa esille.