"Haepa kynttilää ja vie tupaan," sanoi emäntä miniälle. Tämä teki työtä käskettyä.
Pärevalkea kädessä astui isäntä porstuaan. Samalla astui vieraskin ulko-ovesta sinne.
"Hyvää iltaa isäntä," äänsi vieras ja juhlallisesti rotisivat päällys-saappaat siinä porstuan laattiaa vasten.
"Jumal' antakoon!"
"Joko olitta makuulla?"
"Ei tuota vielä. — Käykää sisään!" kehoitti ukko ja avasi tuvan oven.
Varmoilla askelin astui vieras ovesta sisään. Ukko seurasi valkean kanssa perässä.
"Mutta kuulkaapa nyt isäntä, saanko minä teiltä yösijaa?" sanoi vieras kääntyen ukkoon päin.
"Kah, ylivorsmestarihan se on, kun en ollut tunteakaan," sanoi ukko muuttaen ehdottomasti ääntään ystävällisemmäksi, "no onhan tässä tilaa, jos ylivorsmestari muutoin tyytyy."
"Hyvä. — Mutta saankoon minä sitten hevosta aamulla kirkolle päin?"