Miehet ällistyivät vähän, katsoivat pitkään metsäherraan, kunnes joku joukosta sanoi:
"Varsasta keitetään velli."
"Hevoisen lihasta?!" huudahti ylimetsäherra.
"Mikäs tämmöistä on syödessä, pehmeää ja makeaa kuin vasikan liha, mutta tuommoinen vanha kaakki, sen liha on ilkeämpääkin," sanoi eräs mies viitaten tuohon seinustalla olevaan koniin.
"Aijotteko senkin syödä?!" huudahti metsäherra.
"Mikä siinä auttaa, ettei leipä koossa pysy, tuoppa Kaija tuolle ylivorsmestarille nähdä, mimmoista leipää täällä syödään," huusi mies porstuan ovella seisovalle vaimolle.
Vaimo pistäysi sisään ja samalla tuli jälleen ulos ja läheni leipäkannikka kädessä ylimetsäherraa.
"Tämähän on olkileipää," sanoi ylimetsäherra.
"Niin, meidän miehet tykkäävät paremmin olkileivästä kuin pettuleivästä," selitti vaimo, "katsokaahan, tämä ei paljon käsiä siedä," ja hän hierasi leipäpalasen kämmeniensä välissä aivan yhdeksi möyhyksi, "katsokaahan, se lentää, hahhah hahhah se lentää," nauroi vaimo, puhalsi pari kertaa kämmenellään ja yhtenä tomuna heijaili leipä tuulen mukana ilmaan.
"Ppa, ppa," pani ylimetsäherra reen perältä, Heikki kiinnäytti suitsia ja samalla olivat he jälleen matkalla.