"No setä!" huudahti metsäherra, "nythän te tulette kuin kutsuttu, käykää sisään," kehoitti hän kumarrellen ja ylimetsäherra astui sisään kumarrellen siellä oleville herroille, pudisti sitten metsäherran kättä ja tervehti toisiakin konttorissa olijoita vieraita, vallesmannia ja Niiralaista.
"Meillä täällä on Akselin syntymäpäivät," selitti vallesmanni.
"Jaha! — No olkoon onneksi," sanoi ylimetsäherra kumartaen.
"Kiitos," äänsi metsäherra ja kumarteli vastaan. — "Mutta olkaa hyvä ja painakaa puuta, ottakaa tupakkaa ja täyttäkää lasinne," kehoitti hän.
"Kiitos," sanoi ylimetsäherra, mutta samalla tunkihe Heikki sisään. Metsäherra kääntyi ovelle, näki Heikin ja kammahti.
"Jahah, sinä taidat olla kyytirahaa velkomassa," sanoi ylimetsäherra kaivellen taskuansa. "Mutta miten se on," sanoi hän metsäherraan kääntyen, "kun tämä Heikki valittaa, että sinä olet jo kolmatta vuotta sitten luvannut pitää torpan sijan syyniä ja tehdä hakemuksen, eikä sitä vieläkään ole tehty?"
Metsäherran kasvot vetäysivät pitkiksi. Hän katsoi niin neuvottoman näköisenä vuoroin Heikkiä, vuoroin ylimetsäherraa ja vuoroin muita konttorissa olijoita.
"Minä tule syynämä, jahka sopii, tulen aivan ensi sula," sai hän vihdoin huonolla suomenkielellään soperretuksi Heikille.
Mutta vallesmanni se silmäili salaisella voiton riemulla Niiralaista.
"Niinhän te olette kaiken aikaa luvanneet, että syynätään, jahka sopii," sanoi Heikki kuivakkaasti.