"Minä olen jo liian paljon pahaa tehnyt sitä kunniaa saavuttaakseni."
"Minä taasen en ole mitään pahaa tehnyt."
"Mutta leikki pois, Niiralainen ja setäsi olivat tuolla, vallesmanni saapuu kotia aivan kohta ja silloin olet satimessa," sanoi Aappo hätäisesti.
"Niiralainen ja setä! — Missä he ovat?" kysyi Heikki ja yritti lähteä heitä etsimään.
"Oletko hullu!" huudahti Aappo Heikkiä pidätellen. "Malta nyt ja usko minua, muutoin tartut pian käpälälautaan."
"Mistä syystä?" kysyi Heikki tuikeasti.
"Tietysti tuosta kunnon iskusta, jonka annoit eilen metsäherralle."
"Hehän aikoivat ryöstää minun puuni," sanoi Heikki.
"Sitä ei laki katso — —" Mutta samalla tuli Niiralainen näkyviin muutamaa käytävää myöten. Heikki ei kumminkaan vielä häntä keksinyt.
Aappo veti taskustaan komean paperin, työnti sen Heikille ja sanoi: "Tässä on semmoinen tiketti, joka vetää Tukholmasta Amerikaan saakka. Pistäy pian tuohon tureikkoon," ja hän viittasi lankkutapulin takana kasvavaan varsikkoon, "pujottele sieltä pääjoen partaaseen, nouse jollekin tukkilautalle, jolla voit päästä meren rantaan. Sinulla on niin paljon rahaa, että pääset Tukholmaan ja ottakootpa sitten hiiren hännästä kiini."