Helpoituksen huokaus kohosi Aapon rinnasta, kun hän näki Heikin käärivän tuon korean paperin kokoon ja pistävän taskuunsa. Mutta todellisuudessa ei Heikki ajatellut, mitä teki. Aappo odotti joka silmän räpäys Heikin pistäytymistä tuonne tureikkoon. Mutta sen sijaan sattui Heikki kääntymään Niiralaiseen päin ja samassa keksivät Heikki ja Niiralainen toisensa. Vakavin askelin alkoi Heikki aivan huolettomasti astuskella Niiralaista vastaan.
"Heikki!" pääsi Aapolta tuskainen huudahdus, ja hän tarttui Heikkiä takin liepeeseen. Mutta Heikki ei välittänyt mistään, astui vaan edelleen ja tervehti Niiralaista kohottaen kättään lakkinsa lippuun. Mutta jäykemmin kuin ennen tervehti Niiralainen häntä ja pyörähti katsomaan taakseen. Sieltä tulivat metsänvahti, Seinustan ukko ja joukko Valtimon kylän miehiä. Kun he saapuivat lähemmäksi, kääntyi Niiralainen Heikkiin ja sanoi kuivalla, virallisella äänellä:
"Sen johdosta mitä eilen tapahtui Kalimen ojan suussa, on minun velvollisuuteni hankkia poliisitutkinto ja vaatia sinun vangitsemistasi, mutta koska nimismies nyt ei ole kotona, tulet sinä tämän metsänvahti Haikolan silmällä pidon alaiseksi, siksi kunnes voimme sinut rautoihin kytkeä, ja tulee Haikolan tarkoin vartioida tätä Heikki Seinustaa, ettei hän pääse karkutielle pujahtamaan," ja jokaisen sanan lausui hän oikein erityisellä painolla.
Heikki loi vakavan silmäyksen ensin Niiralaiseen, sitten ukkoon ja vihdoin muihin Valtimon kyläläisiin, ikäänkuin kysyäkseen, että aikovatko nämät oikein miestuumasta tehdä hänet narrikseen. Mutta hän luuli huomaavansa, että kaikki katselivat häntä pelon ja säälin sekaisilla tunteilla. Syntyi hetken äänettömyys.
"Kyllä sinun on parasta alistua kohtalosi alle ja kärsiä mitä ikänä tulleekin," sanoi vihdoin ukko liikutetulla äänellä.
"Mutta mitä, Jumalan tähden, minä olen tehnyt, kun minua näin uhataan?" kysyi vihdoin Heikki hiukan värähtelevällä äänellä.
"Mitäkö? — Olet lyönyt virkamiestä virantoimituksessa ja se ei ole leikin tekoa se," sanoi Niiralainen, entistään juhlallisempana.
"Mutta hehän tukkivat minulta tien ja tahtoivat salvata puuni."
"Sitä ei laki katso," keskeytti Niiralainen tuimasti, kun huomasi että Heikki yritti kertomaan koko eilisen päivän tapahtumat.
"Laki, laki," sanoi Heikki kärsimättömästi, "se laki se on teillä joka paikassa, tekisi mieleni kerrankin nähdä mimmoinen kirja se on se lakikirja, jonka nojalla herrat saavat tehdä alemmalle kansalle, mitä milloinkin mieli tekee."