Siihen suuntaan ne kertoivat sanomalehtien kirjevaihtajat ja samaan käsitykseen olivat tulleet yksityiset juhlavieraatkin.
Ja juhlapäivällinen sitten tuolla kaupungin hienoimmassa ravintolassa. Se kesti kello neljästä kello yhdeksään illalla. Siinä syötiin yhtätoista ranskankielistä ruokalajia. Siinä juotiin seitsemää erilaatuista hienointa viiniä. Loistavia puheita pidettiin vasta avatun rautatien kunniaksi. Maljoja esitettiin, kilistettiin ja hurrattiin.
Heti päivällisen jälkeen alkoivat tanssiaiset. Ne olivat erinomaisen loistavat. Siellä oli nuoria kauniita vallasnaisia kosolta. Siellä oli ihania impiä loistavissa tanssipuvuissaan. Oli siellä harvinaisen paljon rakastettavia ja kauniita nuoria rouvia, joiden huulilla lepäsi hieno ystävällinen hymy.
Vilkas tanssi hurmasi kaikki, nuoret ja vanhat. Siellä tanssittiin juhlallista poloneesia, vilkasta valssia, pari pitkää ja huvittavaa franseesia, masurkkaa ja tukulta innostuttavaa polkkaa. Tanssin välissä sai tuo hieno yleisö nauttia virvokkeeksi eräässä sivuhuoneessa hurmaavia viiniä.
Juhlasali oli kaunistettu köynnöksillä ja seppeleillä. Kaartin soittokunta viritti juhlallisia säveliään. Kirkas sähkölamppu loisti ravintolan edustalla. Sotamiehiä seisoa kärvötti ympäriinsä vahdissa. Mutta hurmaavassa tanssissa ja herkkupöytien ääressä kului tuolla sisällä yö ja vasta aamupuoleen hajaantui tuo loistava ylhäisten seurue.
Eräässä kaupungin huonommassa ravintolassa kestittiin rautatien alempia virkamiehiä oluella ja yksinkertaisella ruoka-aterialla. Saivatpa rautatien työmiehetkin voileivän ja puoli pulloa olutta eräässä kolmannessa paikassa.
Muu yleisö sai tyytyä siihen loistoon, mitä kaupungin kaduilla sai nähdä ja kuulla. Kaupunki oli valaistu. Taivas romotti monen värisenä. Palavia tulia oli ylenmäärin kaikkialla. Ruotsista tilattu tulittaja koetti parastaan tuolla kaupungin laitapuolella.
Juhlakadun varteen oli pystytetty kuusimetsää molemmin puolin keskikatua ja niinikään riukuja. Niissä liehui lippuja, loisti lyhtyjä ja heilui seppeleitä. Kunniaportteja oli laitettu useampia. Äärettömän kokkovalkean roihutessa olivat niiden lävitse kaupunkiin saapuneet hallituksen jäsenet ja muut ylhäiset vieraat kulkeneet edellisenä iltana.
Liike oli kaupungilla kaiken päivää suuri. Mutta illan tullen sakeni ihmisjoukko ja tunkeili mustanaan joka paikkaan, missä vaan oli jotain katseltavaa.
Komeaa ja loistavaa oli tämä koko juhlalaitos, mutta tavattoman ylellistä. Tuota miniväristä loistoa ei voinut rahvas sulattaa. Tyytymätöntä murinaa kuului kaikkialla väkijoukossa. "Tuohon menivät hiellä ja vaivalla ansaitut rahat, menivät kadulle turhuuteen," huokailivat työmiehet.