"Käskeköön Jussi Lotvosen myös tänne ja..."
"Saatanhan minä taata toisena, — ettekö te, setä, takaisi minua?"
"Aiotko sinäkin hakea puita?"
"Täytyisihän sitä koettaa, jos..." ja siihen katkesi hänen lauseensa.
"Niin, kauvanhan olet saanut odottaa, mutta moni on odottanut enemmänkin, eihän niillä metsäherroilla kiirettä ole. — Viime syksynäkö se olikaan, kun hakemuksen panit?"
"Johan se oli toissa syksynä; — olisi tuota luullut kerkeävän vähemmälläkin ajalla, mutta hiljasethan ne herrain kiireet," sanoi Heikki katkerasti.
"Niin, käskeköön Jussi vaan Lotvosen tänne, kyllä se takaa toisena minun kanssani sinuakin," sanoi ukko.
Heikki lähti pirtistä.
"Niin, niin," jupisi ukko itsekseen nojaten kyynärpäiksilleen pöytää vasten, "eihän se kumma ole, että mieli katkeraksi käy odotellessa kaksi pitkää vuotta. Ei tuo ennen toki tuommosta ollut, mistä mies mukavan torpan sijan löysi, niin sai sen vähemmittäkin mutkitta. Mutta kaikin puolinhan tuo näkyykin tämä elämä käyvän niin kovin mutkikkaaksi, että saa nähdä, miten sitä tästä puolin eletään."
Pian palasi Heikki jälleen pirttiin.