"Joko Jussi meni?" kysyi ukko.
"Jo," vastasi Heikki.
"Saahan tuota muka koettaa, mutta en usko siitä mitään tulevan... Kummalliseksihan menee tämä aika... Sai tuota ennen vähemmittäkin mutkitta metsää viljellä, miten parhaiten kunakin aikana kannatti, mutta silloin olikin Valtimon kylä varakasta ja ihmiset tulivat hyvin toimeen," arveli ukko.
"Mikähän tämän ajan nyt on niin ikäväksi tehnyt," arveli Heikki siinä muun puheen puutteessa.
"Kun kruunu otti metsät haltuunsa ja metsähallitus tuli, niin nielevät nuo suuripalkkaiset metsäherrat metsien tulot kokonaan. Talonpoikariepuja ahdistellaan vaan kruunun metsistä."
"Eikö sitä voisi muuta keinoa olla kuin kruunun metsät?"
"Eipä se ole niin helppo luopua siitä mihin kerran on tottunut."
"Mutta tulettepahan te ja Lotvonen hyvin toimeen."
"Kun olemme poron hoidon ja vähentyneen metsän annin varassa kokeneet maanviljelystämme enentää, emmekä ole antautuneet kauppiasten keinoihin, niin tulemme jotenkin toimeen, mutta emmepä mekään ole vielä niin pitkälle päässeet, että ilman kruunun metsien avutta eläsimme."
"On siinä sentään ihmisten omaa syytäkin, kun ovat niin itsensä köyhdyttäneet."