"Skool!" sanoi metsäherra vihdoin.
"Skool!" äänsi Niiralainenkin ja molemmat maistoivat yhtä haavaa.
Metsäherra käveli edestakaisin lattialla ja mietiskeli. "Sanokaas minull', mite hyve on noille 'tuppeliineille' noista hakemuspuista," hän vihdoin sanoi ja seisahti Niiralaisen eteen.
Niiralainen sekaantui. Ennen oli hänkin aina puollustanut puitten jakamista talonpojille. Mutta nyt...! Nyt oli hän hakenut metsäntarkastajaksi, saanut metsäherralta hyvät todistukset ja...
"Hm, siihen nyt on minun vaikea mitään sanoa", sai hän vihdoin sopertaneeksi.
"Miksi," kysyi metsäherra.
"Moukat pitävät aivan elämänsä ehtona hakemuspuita," sanoi hän välinpitämättömästi. Mielensä teki lisätä, että talonpojat eivät tule hakemuspuitta toimeen, sen hän oli jo omasta elämästään siksi kokenut, mutta lisäämättä se jäi.
"Skool!" sanoi metsäherra, "näyttä melkein kuin ette tahto sano ajatustanne."
"No — miksipä ei — onhan niillä vähän vaikea tulla toimeen."
"Mutta jos antasi puita vaan yhdeltä puolelta piiriä?"