"Mitä te olette markkinoille tuoneet?" kysyi Heikki, saadakseen puhetta käännetyksi toisaalle.
"Rekiä ja pohtimia, tässä on minun kuormani," sanoi Aappo kääntyen selkänsä takana olevaan reki- ja pohdinkuormaan, "onhan sitä puutavaraa, joka synkkien metsien keskellä asuu," sanoi Aappo piikillisesti.
"Joko taas?" sanoi Heikki ja kääntyi lähteäkseen.
"No, no! — elähän nyt sentähden noin suutu, vaan tiedäthän, että elää minunkin täytyy, ja enhän minä ota enkä varasta, vaan katson kruunun metsien parasta," sanoi Aappo ja tarttui Heikkiä olkapäästä kiini.
"Aina teillä ovat teidän läksynne."
"Niin ja monenlaisia konstia lisäksi, kuulehan nyt. Yhden konstin minä sinulle vielä opetan, ja se ei niinkään hullu ole. — Eiväthän metsäherrat ole vielä käyneet syynäämässä?" —
"Eivät ole — mitä sitten?"
"No niin — tee sinä niinkuin minä ja moni muu on tehnyt, elä ole koko syynistä miksollasikaan, ala vaan tehdä taloa, kyllä siitä hyvä tulee?"
"Kruunun maalleko omin lupisi?"
"Aivan niin, sen on moni ennen sinua tehnyt ja tekee vielä jälkeenkin."