Ukko ja Heikki jatkoivat matkaansa.
Heikki mietiskeli vaan, että mitähän olisi, jos kumminkin alkaisi rakentaa keväällä aivan omin päin, sen enempää syyniä odottelematta. Ja kuta enemmän hän tätä mietti, sitä selvemmin tunsi hän, että niin hänen on tehtävä. — "Mutta... Niin, voihan sitä sentähden kuvernööriltä kysyä." — —
Mutta samalla olivat he saapuneet aivan kuvernöörin virkatalon luo. Ukko pyörähti muutamasta leveästä ovesta sisään ja niin tulivat he muutamaan poikkikäytävään.
"Täältä sitä kuvernööriin pääsee," kuiskasi ukko Heikille.
"Mutta kuulkaahan te," sanoi Heikki.
Ukko puisti epäilevästi päätään.
"Mutta eikö voisi kuvernööriltä kysyä, että mitä hän siitä arvelisi," sanoi Heikki.
"No saadaan nyt nähdä, miten hän rupee meitä kuuntelemaan," sanoi ukko ja alkoi kömpiä käytävästä lähteviä rappusia ylikertaan. Heikki seurasi perässä.
Tuolla yläkerran etehisessä seisoi pitkä solakka asevelvollinen.