"Miste te ole?" kysyi sitten kuvernööri luoden niin ystävällisen katseen ensin ukkoon, sitten Heikkiin, että Heikki alkoi jo kokonaan hämmästyksestään selvitä.
"Tuolta olemme Inarijärveltä Valtimon kylästä," selitti ukko.
"Jahah, Karijervi — no onko teille mike hete siellä?" kysyi kuvernööri.
Ukko mietti hetken aikaa, että mitä se kuvernööri nyt hetteestä kyselee ja vastasi vihdoin.
"On kai se siellä ylämaan rinteellä yksi."
Kuvernööri tuijotti kotvasen ukkoa silmiin miettien ukon vastauksen sisältöä, näytti vihdoin sen hoksaavan ja sanoi: "Niin ylimaa, eike seell' ylimaas' ole muute ilma terveelline ja raitis."
"Raitis, herra kuvernööri, raitis ja hallan arka peräti. Tuskin milloinkaan saadaan täydellistä vuotta," selitti ukko innostuen.
Kuvernööri käveli pöydän luo, rumputteli sormellaan hetken aikaa sitä, päätti muuttaa keskustelun suuntaa, kääntyi sentähden uudelleen miehiin ja kysyi ystävällisesti.
"Seell' on suurii tukinhakkuit seell'."
"Toisinaan suurempia, toisinaan pienempiä," sanoi ukko.