"Ei."
"Vaan jos minä kiljasen, hiih!" — ja hän kiljasi lujemmin.
"Elä kilju, tuolta tulee poliisi."
"Hiih! — Huuh! — Hiuh! pani Aappo ja lyyhäsi portista sisään.
"Oi Jumalani!" huokasi ukko ja taasenkin kävi hänen mielensä niin raskaaksi.
III.
Pakkanen kiihtyi yhä kiihkeämmäksi. Taivas kävi hailakaksi ja lumi natisi niin kuivakkaasti reen jalaksen alla, kun Seinustan emäntä, ukko ja Heikki saapuivat markkinoiltaan kotiseuduilleen. Metsät olivat pukeutuneet tuuheaan kuuravaippaansa. Tähdet kiiluivat niin yksitoikkoisen näköisinä äärettömässä avaruudessa ja kuu mollotti kalman kalpeana taivaslaella. Ihmiset olivat vetäytyneet asuntoihinsa. Missään ei liikettä näkynyt. Lehmät inuivat niin surkeasti mataloissa läävissään. Hevoset kytröttivät selkä koukussa parsissaan. Pakkanen paukkui seinissä ja pirttien nurkissa eivät kuurakinokset olleet harvinaisia. Koko luonto oli niin toivottoman kolkko.
Ihmissydämetkin näyttivät kylmistyneen. Toimeentulo oli uhkaavampi ja tulevaisuus kolkompi kuin koskaan ennen.
Mutta kun Seinustan ukko pääsi kumppaniensa kanssa kotiin, peittivät jo seuraavana päivänä sakeat huurupilvet koko luonnon. Pakkanen oli hiukan laimentunut ja aurinko vaipui ruskean punaisena laskulleen.