Samalla pistäysi Seinustan emäntä pirtin ovesta sisään. Mistä lienee ulkokausteelta tullut.
"No vielä se emäntäkin elää, peijakas soikoon, kun se on aina yhtä keppelä. — Mutta missä täällä ylkämies on?" ehätti Aappo emännälle vastaan.
"Niin Heikkikö?" sanoi emäntä, "eihän se nyt jouda pirtin nurkissa venymään, joka on semmoisessa puuhassa sen torppansa kanssa. Kait se jo ensi viikolla lähtee metsään rakennuspuita hakkaamaan," sanoi emäntä.
"Vai niin, vai niin, vai jo ensi viikolla. No ei siellä jouten ole Heikin hellukaan, siellä se karttaa, kehrää ja kutoo, hyppää, laulaa ja tanssii; kasvattaa lehmiä ja lampaita uuden talon tarpeeksi; no siinähän on vähän hommakasta tyttöä," lörpötteli Aappo emännälle.
"Lieneekö tuo Heikin hellu, kuka heistä selvän saanee nuista nykyajan nuorista. Tässähän tuo kisailee muitten tyttöin kanssa iltakaudet, päivät tekee työtä kuin hevoinen, laskee leikkiä ja laulaa. Aivan se on kuin olisi painon alta päässyt, sitten kuin kuvernööri lupasi ruveta mökkiä laittamaan. On kuin olisi eri mies," selitti emäntä.
Mutta Aapon suu se vetäysi pilkalliseen hymyyn kuullessaan emännän mainitsevan kuvernöörin luvasta.
"Niin, kuvernöörihän se on luvannut muillekin puita kruunun metsästä, mitä me muuta tarvitsemme, metsään joka mies," komensi Aappo.
"Hahhahhahhah," kuului sieltä täältä, mutta useimmat miehistä rypistelivät kulmakarvojaan ikään kuin sanoakseen: "Ei passaa."
"Mikä meitä estäisi?" väitti Aappo, "kun kuvernööri on kerran luvannut."
"Ei se kuvernööri meitä suoraan metsään luvannut, lupasi vaan hankkia metsäherralle määräyksen antaa meille puita," selitti ukko.