Kun metsänvahti oli valittanut, että vahtiminen käy vaikeaksi, jos ei valtimolaisille puita anneta, oli metsäherra sanonut:
"Hakka sine vaa pikku murunen joka puu, kun varkan jelelt löyty."
Pian leveni ympäri kylää tieto siitä, ettei metsäherra ollut aikonut antaa valtimolaisille puumuruistakaan. Tietämättään tahtomattaan kerääntyi eräänä päivänä joukko Valtimon kylän miehiä Seinustalle.
Raution Aappo lyyhäsi etukynnessä pirtin ovesta sisään. Seinustan ukko istui lavitsalla ja vuoleskeli ämpärin vannetta. "Istukaa," sanoi ukko tulleille ja miehet vetääntyivät istumaan ympäriinsä Seinustan pirtin penkeille. Pian haettiin Seinustalle metsän vahtikin. Tämän tuli uudelleen kertoa, mitä kaikkea metsäherra oli hänelle sanonut.
"Hakka sine vaa pikku murunen joka puu, kun varkan jelelt löyty," lopetti metsänvahti nytkin kertomuksensa.
Miehet katselivat neuvottomina toisiaan.
"No eikö se kuvernööri sanonut, ettei kukaan ole kieltänyt metsäherraa kansalle puita antamasta?" sanoi vihdoin joku.
"Niin kai se sanoi," todisti ukko.
"Hm! — Hm! — Hm!" kuului sieltä täältä joukosta ja miesten kulmat ne vetääntyivät tyytymättömyyttä osoittaviin poimuihin.
"No enpähän muuta osaa sanoa, kuin että aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin," pisti vihdoin Aappo.