"Mitä se nyt muutoin hommaa?"
"Mitä se hommaa, — makaa ja ottelee napsuja," sanoi Niiralainen.
"Se ei ole koko talvena liikkunut piirissään?"
"On se kahdesti yrittänyt."
"Mutta mennään nyt pian, ennenkuin piika ehtii postista," hoputti vallesmanni.
"No kuinka rahoja kerääntyy?" sanoi Niiralainen noin niinkuin sivu mennen ja kohosi istuiltaan lähteäkseen.
"Hyvin! — Heikäläinen nouti jo eilen sieltä viisituhatta markkaa," arveli vallesmanni välinpitämättömästi ja astui ovesta ulos. Niiralainen seurasi perässä, niin he mennä patikoivat metsäherran puolelle.
Vieraat olivat erinomaisen tervetulleita, ja tervetulleitahan sinne metsäherran luo aina olivat vieraat, Metsäherrasta tuntui niin äärettömän ikävälle elämä täällä kaukaisessa ylimaan pitäjäässä, että mielelläänhän tuota näki silloin tällöin jonkun ihmisen luonaan.
Niiralainen istahti konttorin sohvalle, silmäili ympäri seiniä kattoon ja lattiaan ja sanoi samalla metsäherraan kääntyen:
"Eikö tästä sentään tulisi komea kansakoulu?"