"Tästäkö kansakoulu?!" huudahti metsäherra hämmästyen.
"Vaikkapa tästäkin," sanoi Niiralainen.
"Mutta tämä rakennushan on jo hirveän vanha ja hatara."
"Voisi korjailla," arveli Niiralainen.
Samalla pistäysi piika sisään ja ojensi metsäherralle sanomalehtikimpun, tämä laski sen pöydälle ja sanoi piialle: "Sano sine rouva, et teell' ole veeras."
Niiralainen katseli ulos ikkunasta ja arveli, että tuohon ikkunan alle saisi mukavasti opettajan tarpeeksi peltoa.
"Tuommoise hietapakka pelto!" huudahti taasen metsäherra.
"Niin, — sitähän olisi helppo viljellä," arveli Niiralainen.
"No johan siinä lanta vajois kaksikymmentä penikulma syvyyte," sanoi metsäherra ja nauroi niin sydämellisen makeasti tälle keksinnölleen.
Niiralainen aikoi jotain vastata, mutta samalla toi piika konjakkipumpun, ryyppylasia ja raitista vettä sisään. Metsäherra täytti ryyppylasit, otti yhden käteensä, kumarsi toisille ja sanoi; "Skool!"