"Te sanoitte, että minusta tulee mainio varas?" kysyi Antti.
"No kerrassaan!" vakuutti Rytkönen.
"Semmoinenko joka pujahtelee ulos ja sisään kenenkään huomaamatta?"
"Juuri semmoinen!"
"Jako puhdistaa ihmisten taskuja väentungoksessa koskaan kiinni joutumatta?"
"Silmäänki!"
"Jako auttaa köyhiä ilman että nämä tietävät mistä ovat apua saaneet?"
"Ah hah hah…", nauroivat Eeva ja Rytkönen yhteen suuhun, "kaikkipa sinun päähäsi pistää."
"Hih kuinka lysti!" kiljahteli Antti ja alkoi hypellä ympäri laattiaa, "hih kun on lysti! Minusta tulee mainio varas! — Kuulkaa, täti, minusta tulee mainio varas, joka pujahtelen ulos ja sisään kenenkään huomaamatta! — Kuuletteko te, minä puhdistelen ihmisten taskut koskaan kiinni joutumatta! — Hih kun on lysti! Täti hoi, minulla on lysti! Minä autan köyhiä ilman, että nämä tietävät mistä he apua saavat! Tämäpä lystiä! Hiuh! kun on lystiä…!"
"Juotit nyt tuon pojan päihinsä", sanoi Eeva.