Samalla kuului koputusta ovelle: "Joko siellä nukutaan?" kysyi ääni oven takaa.
"Jo", sanoi Rytkönen, "se on Riekkis-Sakari, joka tulee tuota huivia hakemaan, pistä se piiloon", sanoi hän hiljempaan Eevalle, joka pistiki huivin sängyn nurkkaan.
"Avatkaapa! — minulla on asiaa", sanoi Sakari ja Eeva löysäsiki oven haasta.
"Ka tännekö se huivin varas karsi", sanoi Sakari, "hae heti tänne se
Karoliinan kirkkohuivi!"
"Pidä sinä pienempää ääntä", rönkäsi Rytkönen karheasti nyrkkiään näyttäen, "tahi jos tästä putoaa, niin ei jää muuta kuin märkä sija koko miehestä."
"Jos et anna sitä huivia, niin menen huomenna nimismiehen luo."
"Sinä sen uskaltaisit tehdä! Luuletko minun jäniksen passilla liikkuvan, niin kuin sinä teet. Muistatko mitä kerroit päivällä tehneesi, kun Märkälän vaari teillä heinän syynillä kävi ja heinänsä sinun ladostasi löysi: muistatko, että sinä silloin vesissä silmin häneltä rukoilit armoa juurikuin kaikkivaltiaalta keisarilta, mutta minkä verran voitit tuolla rukouksellasi? — Joo, Märkälän vaari lähti teiltä uhaten, ettei hän varasta säästä!"
"Varasta!" huudahti Sakari, "no kaikkea sitä kuulee. Pidätkö sinäki minut varkaana; kentiesi samallaisena kuin itseki olet, siitä syystä, että minä aina silloin tällöin heinähäkin otan, mistä mukavimmin saamaan sattuu. Mutta hae tänne se Karoliinan kirkkohuivi!!"
"Tässä on sinulle kirkkohuivia!" sanoi Rytkönen ja löi raskaalla nyrkillään Sakaria, joka lensi päätään myöten ovensuuhun silmälleen.
"Maltahan sinä sen täytisen itikka, huomenna tulen tänne nimismiehen ja komisariuksen kanssa ja muista se, että minä en varasta säästä."