"Sinä sen tekisit! No tuohan tänne vallesmannisi ja komisariuksesi, että saan niille laulaa, mitä siellä sinun latosi laattian alla säilytetään!" huusi Rytkönen Sakarille jälkeen, mutta Sakari ei enään mitään vastannut, sillä hän kai oli kerraksi saanut kirkkohuivia.
II.
Vuodet ne vierivät edelleen. Useat rohkeat murtovarkaudet, joita silloin tällöin tehtiin erihaaroilla Limingan pitäjää ja sen ympäristöllä, hämmästyttivät ihmisiä. Ovia ja ikkunoita särjettiin, lukkoja murrettiin ja tavarahuoneita puhdistettiin. Näin varastettuja tavaroita löydettiin milloin Riekkis-Sakarin, milloin Kolkka-Tuomaan ja milloin muista torpista, joiden omistajat olivat myös varkauksissa osallisina olleet.
Mutta usein olivat myös varkaat tunkeutuneet selittämättömän pienistä rei'istä sisään ja vieneet sisällä olevat parhaat vaatetavarat. Näitä näin varastettuja tavaroita — merkillistä kyllä — ei milloinkaan löydetty. Räisäs-Eevan torppa oli kyllä pahan epäluulon alaisena, mutta koskaan ei sieltä mitään varastettua tavaraa löytynyt, vaikka kruununmiehet kyllä etsiessään parasta koittivat. He siirtivät usein syynillä käydessään Eevan pöytäkaapinki paikoiltaan, irroittivat laattialaudat sen alta ja koettivat hakea, mutta aina turhaan.
Ne tavarat siis, joita Rytkönen Räisäspojan avulla varasteli, katosivat ikäänkuin tina tuhkaan, kun sitä vastaan muilla varkailla oli huonompi onni, heidän tavaransa kun melkeen aina joutuivat etsivän poliisin käsiin.
Kaikessa rauhassa värjäili Eeva vaatetavaroita ja kuletteli niitä Tornion, Kajaanin, Kuopion y.m. etäisempien kaupunkien markkinoille. Tätä tointa harjoitteli hän kaksi seuraavaa talvea ja kiskoskeli kesällä Räisäspojan kanssa parkkia, sillä pitihän toki jotain rehellistäki elinkeinoa olla. Paljoa onnellisemmaksi tunsi Anttiki nyt itsensä. Hänen ei tarvinnut nyt olla jokaisen nykittävänä, pilkattavana ja pieksettävänä. Tätinsä ja Rytkönen kohtelivat häntä hyvin, hankkivat hänelle lämpimät vaatteet, ja ruokaa oli hänellä yllinkyllin. Kumminkin tunsi hän usein kummallista levottomuutta rinnassaan. Jonkinlainen aavistus piili hänen tunnossaan, ettei sellainen elämä hyvään päättyisi.
Riekkis-Sakari, joka itse oli nyt ikuiseen vankeuteen tuomittu monista kepposistaan, täytti vihdoin uhkauksensa ja ilmaisi Rytkösen ja Räisäspojan vehkeet sekä Eevan kätköpaikan. Poliisi tuli siis ja löysiki Eevan kellarista senverran varastettua tavaraa, että saattoi vangita kaikki kolme. Muutaman vuoden olivat he sitten tutkintovankina Oulun linnassa, kunnes heidät tuomittiin. Rytkönen, joka ennenki oli varkaudesta rangaistu, tuomittiin nyt, paitsi muuta, muutamiksi vuosiksi vankeuteen. Eeva tuomittiin myös kahdeksi vuodeksi kehruuhuoneesen. Räisäspoikaa rangaistiin alaikäisten tavoin piiskaamalla käräjätalon portailla ja lähetettiin köyhäinhoitohallituksen toimesta ruotulaispaikkaansa Kuppaselle.
Kuppasen isäntä ei siitä oikein tykännyt, että tuo "rosvonpenikka" taasenki heille lähetettiin, mutta kunnan esimiesten mielestä ei Räisäspoika mistään sen parempaa paikkaa olisi voinut saada kuin Kuppasella oli, sillä siinähän oli työtä ja ruokaa yllinkyllin ja joka ei kerran Kuppasella pysy, niin ei se pysy muuallakaan.
Niin jäi kun jäiki Räisäspoika Kuppaselle pariksi vuodeksi.
Sillä välin hän tosin karkasi useitakin kertoja ja oli jonkun kerran puoliki vuotta juoksusalla, mutta aina kun esimiehet käsiinsä saivat lähettivät he hänet Kuppaselle.