Kuppasen talonväki ei hänestä suurta lukua pitänyt, hänen työnsä tekokaan kun ei juuri leiville lyönyt, niin samahan tuo oli, missä hän itsiään elätteli, niin arvelivat isäntä ja emäntä.
Aappoa se Räisäspoika sentään enimmän suututti. Ennen oli Aappo hänet helposti voittanut ja voinut siis pieksää tupiloida häntä milloin hyvänsä, mutta nyt se peto oli tullut niin vahvaksi ja sukkelaksi, että Aapon täytyi häntä pelätä.
Aappo, joka tosin oli paljoa voimakkaampi, koetti aina päästä Anttiin käsiksi, mutta siihempä ei Antti hänelle aikaa antanut. — Hän hyppäsi kuin orava, tarttui Aappoa rinnasta kiini, sysäsi hiukan taaksepäin ja vetäsi hänet sitten silmälleen, silpoi ropsilla käsillään häntä ympäri korvia ja uudisti joka kerralla saman tempun, kuin Aappo yritti seisoalleen nousemaan, kunnes vihdoin Aapon täytyi rukoilla armoa, jos nimittäin ei isäntä sattunut saapuville. Mutta sattuihan se toisinaan niinki, että isäntä oli jostain solasta katsellut poikien tappelua, kunnes oli nähnyt Aapolle kovin hädän tulevan. Sitten hän meni paikalle ja antoi Antille aika selkäsaunan, jonka perästä Antti tavallisesti pötki keinoihinsa.
Juoksujalalla ollessaan varasteli Antti ihmisiltä yhtä ja toista tavarata, vaan kun hänen tätinsä nyt oli poissa, niin ei hänellä ollut mitään varmaa kätköpaikkaa, jonka vuoksi ihmiset saivat häneltä tavallisesti tavaransa pois. Sen vuoksi eivät he ruvenneetkaan Anttia käräjiin vaivaamaan, sillä vaikeahan on kolipään kanssa tukkanuottaa vetää.
Usea ei hänestä tavaransa pois saatua sen enempää välittänyt, antoi vaan pojan mennä omia teitään. Äkäsimmät veivät kumminki hänet kunnan esimiesten luo, jotka hänet aina toimittivat Kuppaselle.
Harvoin tunsi Räisäspoika enään mitään levottomuuttakaan tunnossaan. Hän paatui vähitellen niin, ettei hän lopulta välittänyt mistään. Eli vaan ikäänkuin luontokappale huolimatta hyvästä tahi pahasta.
Näin kuluivat vuodet, kunnes Antti ehti rippikoulu-ikään. Rippikouluun ei hän tosin koskaan ollut aikonut mennä, mutta kuinkahan lienee kerran niin sattunut, kun Räisäspoika oli rantteella risuja noutamassa, niin silloin saapui siihen Heiskasen Iikka, joka aina oli Anttia kohdellut ystävällisemmin kuin muut.
"Joko Aappo on mennyt rippikouluun?" kysyi Iikka, jolla oli
Piplianhistoria ja Katkismus taskussaan.
"Jo", sanoi Räisäspoika.
"Etkö sinäki tule?"