"Minäkö?" kysyi Antti ja näytti miettivän. — Hän tosin ei rippikoulusta suurin välittänyt, mutta tuo risujen veto ja pirtin lämmitys tuntui hänestä niin tukalalle ja sen vuoksi halusi hän vähäsen jalottelemaan.
"Odota vähäsen! — Minä tulen", sanoi hän Iikalle, koppoi risusylyyksen kainaloonsa ja alkoi niitä vetää pirttiin.
Hän ilmoitti emännälle lähtevänsä rippikouluun. Emäntä murahti tyytymättömästi. Hän kyllä arvasi, mistä syystä Antti kouluun puuhasi, mutta ei voinut häntä kieltää, sillä voisihan Antti jonaki kauniina päivänä kieliä papille, ettei häntä rippikouluun oltu laskettu.
Antti siis meni kuin meniki Heiskasen Iikan kanssa pappilaan. Sinne olivat jo muut lapset kerääntyneet. Syvämietteisen näköisenä saapui pian pastoriki pirttiin, piti rukoukset ja alkoi merkitä saapuvilla olleita lapsia kirjoihinsa.
"Onko täällä saapuvilla ketään muita?" kysyi pastori, kun hän oli listastaan kaikkien rippikoululasten nimet huutanut ja saapuvilla olleiksi merkinnyt.
"Olenhan täällä minä", kuului ovensuun puolelta.
"Kuka minä?"
"Antti Räisänen."
"Tulepas tänne lähemmäs, että minä näen!" sanoi pastori; mutta kovimpa kävivät hänen silmänsä soikeiksi, kun hän tunsi tuon pahantapaisuudestaan mainion Räisäspojan.
"No lapsi parka", sanoi tuo maailmaa kokenut hengen mies, "aiotko sinäki nyt todella ruveta parantamaan elämääsi?"