Kiini-ottajat hölmistyivät hetkeksi, jotta karkurit pääsivät muutaman askeleen päähän. Silloin viskasi yksi mies karkureita kivellä, joka sattui Rytkösen käteen ja katkaisi pyssynperää vasten häneltä pikku sormen aivan eri poikki. Mutta sitä ei hän nyt tuntenut, hän pakeni vaan pitkin niittyä, minkä ehti. Mutta yksi takaa-ajajista yritti saavuttaa hänet, jonka vuoksi Rytkösen täytyi ampumalla eroittaa hänet itsestään.
Räisäspoika, joka oli mainio juoksija, pakeni sitä vastaan läheistä metsää kohden, johon pari takaa ajajaa seurasi häntä.
"Ottakaapa kiini!" huusi hän metsän laitaan päästyään ja huomattuaan miten kauas takaa ajajat olivat hänestä jo jääneet. — Sitten hän pakeni metsään, johon eivät ajajat häntä enään seuranneet.
Räisäspoika painui yksin sydänmaitse kirkon kylää kohden. — Sillä välin olivat kruununvoudin keräämät miehet jo ehtineet pienissä joukoissa hajaantua kaikkialle. Mutta siitä ei kumminkaan Räisäspojalla tietoa vielä ollut.
Kun hän läheni kirkon kylää, huomasi hän yht'äkkiä aseellisia miehiä lähenevän häntä kaikilta puolin metsässä. Onneksi ei näilläkään ampuma-aseita ollut.
"Seis!" huusi yksi mies Antille.
Antti vilkasi ympärilleen, huomasi lähellä suuren lehmikarjan. Hän tempasi pitkän rangan, juoksi karjaan ja alkoi sillä pieksää lehmiä minkä jaksoi. Lehmät laukkasivat häntä pystyssä kuin hullut ja Antti juoksi aivan niiden kintereillä.
Kiini-ottajat eivät voineet vastustaa tuota outoa rynnäkköä, vaan väistyivät lehmikarjan edestä ja niin oli Antti taasen hetkeksi pelastunut.
Hän käveli sen jälkeen Haapakoskelle, johon vouti oli myös laittanut kahdeksan miestä vahtiin. Räisänen käveli jokivartta, mutta eräs myllyssä oleva mies huomasi hänet.
"Mistäs tämä mies on?" huusi mies Räisäselle.