He silmäsivät ympäriinsä ikäänkuin tiedustellakseen, missä olivat; sitten tapasivat heidän silmänsä kysyvästi toisiaan ja taas he silmäsivät ympärilleen juuri kuin tutkiakseen, mitä oli ensin tehtävä.
Vihdoin kääntyi Rytkönen ovea kohden, tarttui ripaan kiini ja katsoi kysyvästi Räisäspoikaan.
Tämä keräili tavaransa ja antoi merkin Rytköselle rynnäkön alkamiseen,
Rytkönen painoi ovea.
"Nyt otti p—le!" jupisi hän itsekseen, kun tunsi oven olevan kiini pönkityn, otti pyssynsä, ampui ikkunasta ulos ja pisti kutin sijalle.
Sillä välin tempasi Räisäspoika kirveensä, jota hän aina kantoi vyössään, alkoi iskeä ovea auki, josta seurasi, että tuo rapistunut lauta ovi oli pian säpäleiksi silvottu.
Nyt tirkistivät viholliset toisiaan vasten silmiä, mutta seuraavassa silmän räpäyksessä olivat he jo molemmin puolin vetääntyneet ovenpielien suojaan.
Onneksi olivat karkurit nähneet tarpeeksi; he nimittäin olivat huomanneet, ettei kiinni-ottajilla ollut ampuma-aseita, jonka vuoksi he liikkuivat vapaammin. Räisäspoika oli sattunut kiukaan puolelle ovea ja sinne töytäsi nyt Rytkönenki; koppoi kiven kiukaasta ja vippasi ulos.
Kiinni-ottajat hosuivat sillä välin kangeilla ristiin oven edessä, etteivät karkurit ulos pääsisi; mutta sisään eivät hekään uskaltaneet yrittää.
Pian lensi Rytkösen viskaama kiuaskivi uudelleen saunaan. Karkurit alkoivat viskata kiukaasta kiviä ulos, minkä kerkesivät, ja kiinni-ottajat paiskoivat kerkiämiseen niitä takaisin saunaan; mutta molempia suojelivat saunan oven pielet niin, ettei kivittämisestä kummallekaan puolueelle mitään hyötyä ollut.
Vihdoin hyppäsi Rytkönen kynnykselle, ampui kutilla lähimmän miehen kumoon ja töytäsi ulos. Räisäspoika seurasi hänen jäljessänsä.