Mutta se hakeminen ei vaivaa maksanut. Ainoastaan eräästä ohranjyvillä täytetystä pöntöstä löysi hän 15 kopeikkaa.
Löytyipä sieltä sentään muudan leiviskä voita ja sen kantoivat he lähellä olevaan tervahaudan palttoon, menivät itse niittyjä pitkin muutaman neljänneksen päässä olevaan niittysaunaan ja paneusivat siellä nukkumaan. Mutta kummallista kyllä; ennen ei Antti koskaan tuntenut sellaista rauhattomuutta tunnossaan kuin nyt Rippikoulussa oltuaan. Päivät pitkään hääräillessään ei hän sitä niin tuntenut, mutta yhteen kohden asetuttuaan tunsi hän sydämessään aina niin kummallista levottomuutta ja tyhjyyttä. Kauan käänteli Antti nytkin levottomasti itsiään, ennen kuin pääsi nukkumaan.
Aamulla, kun torpan väki ylös nousi, huomasivat he pian varkaudenki. Nuo Salomonin timanttihelmet, mitkä aamu-auringon valossa nurmikolla niin kauniisti kimaltelevat, niitä ne varkaat eivät olleet voineet varistamatta olla.
Helppohan siis oli torpan miehen aamukasteesen tullutta jälkeä myöten seurata heitä tervahaudan luo ja löytää sieltä voinsa. Hakipa hän vielä naapuristosta neljä rotevaa miestäki, jotka lähtivät jälkeä myöten seuraamaan varkaita niittysaunaa kohden.
Mutta itse meni torpan mies kruununvoudin luo. Hänellä olivat jo varmat tiedot Rytkösen ja Räisäspojan tekemistä varkauksista Kuonanperällä päin ja tiesipä hän tarkoin heidän kaikki entiset ansionsa, ynnä heidän ulkomuotonsakin.
Yks kaks pani hän kapulan liikkeelle ja käski miehen talosta rosvoja kiinni ottamaan. Pian kerääntyiki miehiä joukottain ja kruununvouti jakoi heidät pieniin joukkoihin, asetti kulleki päällysmiehen ja lähetti näin miesjoukkoja kaikille haaroille.
Karkurimme vetelivät kaikessa rauhassa levollista untaan tuolla niitty-saunalla, kun heidän jälkiänsä seuranneet miehet saapuivat paikalle.
Saunan edessä oli parin sylen päässä lato. Takaa ajajat teljesivät ladon seinästä saunan oveen ylettyvällä kangella saunan oven kiini.
"Holoo!" huudahti yksi heistä, repäsi saunan ikkunan irti ja pisti päänsä sisälle; "Antautteko oikealla?"
Silmän räpäyksessä olivat karkurimme kuin ammutut seisoallaan.