Niin se vaimo kertoi, eikä Anttikaan voinut estää kyyneliä kohoamasta silmänurkkiinsa. Hän kaivoi povestaan 10 ruplan setelin, ja antoi sen liikutettuna vaimolle.
Mutta eihän se Rytkönenkään miestä huonommaksi ruvennut, olihan sitä hänelläkin rahaa, eikähän tuo 10 ruplaa niin suuri herra ollut, ettei tuota olisi raskinnut köyhälle antaa.
Kaksikymmentä ruplaa! — Semmoista summaa ei vaimo paralla ollut eläissään ollut… Sehän oli aivan käsittämätöntä… Olisivatko Elian päivät jälleen palaantuneet; olihan vaimo tosin monta kertaa rukoillut Jumalaa ruokkimaan hänen lapsiaan, niinkuin kaarneet ruokkivat Eliaan korvessa.
Sinne ne tuttavamme heittivät vaimon ihmettelemään ja jatkoivat matkaansa.
Yön tultua tunkeusivat he erään toisen metsätorpan ikkunasta sisään, sillä nälkä kurrasi kovin heidän suoliansa. Mutta eivätpä sieltäkään muuta ravintoa löytäneet, kuin maitoa, jota he joivat ja heittivät 10 kopeikkaa sen maksoksi, sillä eihän toki köyhiltä saanut ilman ottaa.
Vähitellen saapuivat karkurit Haapavedelle, mistä he menivät järven yli ja kulkivat erään Rytkösen vanhan ystävän luo Vattukylään.
Sielläpä sattui olemaan muitaki vieraita, jotka olivat isännän kanssa saaliin jaolla metsässä. Mutta jako ei oikeen kristillistä liene ollut, koska isännän ja vierasten välillä syntyi niin ankara tappelu, jotta isäntä kannettiin pahasti haavoitettuna metsästä kotia.
Sen vuoksi eivät tuttavamme voineet kauvemmin tällä kertaa vierailuaan jatkaa, vaan kulkivat aina Kuonanperälle saakka Kalajoen varrella, josta parin viikon perästä tulivat kumminki ystävänsä luo takaisin Vattukylään, tuoden matkassaan runsaan saaliin varastettua tavaraa.
Mutta kauan eivät he yhdessä kohden viihtyneet. Jo seuraavana yönä tunkeusivat he ystävänsä neuvosta erään torpan kamarin ikkunasta sisään, sillä siellä oli ystävä kehunut olevan enemmältä rahaa.
Antti, joka oli sukkelampi, hypähti ikkunalle ja siitä alas; mutta moksis! — ja hän tunsi olevansa täysinäisessä piimä saavissa. — No viis niistä — pian oli hän lattialla ja piimä se roiskui ympäri huonetta Antin rahoja etsiessä.